1. lokakuuta 2015

Let's All Kill Constance

Ray Bradbury


William Morrow and Company, 2002

Kirjan ensipainos.
Kansi: José Luis Merino
Lets all kill Constance on jatko-osa Bradburyn kirjoille Kuolema on yksinäinen juttu ja Hullujen hautausmaa. Päähenkilö on nimetön kirjailija, jota usein kutsutaan Hulluksi. Aiemmista kirjoista hän on hiukan vanhentunut, eletään jo vuotta 1960, ja menettänyt osan aiemmista osista tuttua naiiviuttaan, silti hänessä on yhä samaa viattomuutta ja intoa kuin nuorena.

Bradbury palaa Veniceen, Kaliforniaan, Hollywoodin kulta-ajan aaveiden sekaan. Kaikki aaveet eivät tosin vielä ole kuolleita. Mutta aikooko joku muuttaa sen asian?

Eräänä myrskyisenä yönä kirjan päähenkilön, nimettömän kirjailijan, ovelle purskahtaa pelästynyt Constance Rattigan. Tämä on legendaarinen okääntyvä, mutta yhä kaunis ja eloisa entinen elokuvatähti. Joku on jättänyt Constancen ovelle kaksi vanhaa puhelinluetteloa. Toinen on Los Angelesin puhelinluettelo vuodelta 1900, toinen Constancen henkilökohtainen puhelinmuistio, josta Constance oli jo kauan sitten hankkiutunut eroon. Muutamien vielä hengissä olevien ihmisten nimet on ympäröity punaisella musteella. Constance pelästyy löytäessään kirjat ja uskoo, että joku uhkaa hänen henkeään. Kauhistunut Constance pyytää kirjailijaa selvittämään tapausta ja katoaa.

Avuksi Constancea etsimään kirjailija houkuttelee ystävänsä Elmo Crumleyn, etsivän, joka äreän ystävälliseen tapaansa yrittää samalla pitää kirjailijan jalat maassa. He etsivät käsiinsä vielä elossa olevia henkilöitä Constancen puhelinmuistiosta. He löytävät ihmisiä Constancen menneisyydestä. Heidän kannoillaan kulkee kuolema ja kaikkialle heidän edelleen näkyy ehtineen yhä katoamistempun tehnyt Constance Rattigan.

Pokkarin kansi.
Avon Books, 2004
Kirjalta voi odottaa samaa unenomaista tunnelmaa ja nostalgista katsantoa vanhaan Hollywoodiin, lyyrillistä ja rönsyilevää kieltä ja koukuttavaa tarinankerrontaa kuin aiemmiltakin osilta. Juoni kulkee nopeasti seikkailusta toiseen ja tuo eteen joukon omalaatuisia henkilöhahmoja.

Vaikka kirjalla on dekkarin muoto, mysteerin selvittäminen ja poirotmainen selvitys lopussa, tämä ei ole mikään varsinainen dekkari. Arvoitusta ratkaistaan paljolti vaiston varassa. Henkilöiden väliset suhteet ovat kirjassa tärkeämpiä kuin juoni.

Lets all kill Constance on ilahdutavaa luettavaa. Ei aivan yhtä hyvä kuin Kuolema on yksinäinen juttu tai Hullujen hautausmaa, mutta hauska paluu niiden maailmaan. Aiempia osia lukematta voi olla vaikeampi päästä sisälle kirjaan. Itse pidän Bradburyn luomista henkilöistä ja nautin heidän pariinsa palaamisesta, näppärästä dialogista ja Bradburyn huumorintajusta ja hänen luomasta an ainutlaatuisesta tunnelmasta.


Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Kuvat: Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti