9. lokakuuta 2015

Yön sydän on jäätä

Virpi Hämeen-Anttila


Otava, 2014

Virpi Hämeen-Anttilan esikoisdekkari Yön sydän on jäätä aloittaa uuden historiallisen dekkarisarjan. Kirjassa liikutaan 1920-luvun Helsingissä. Sisällissodan jälkeisessä Suomessa poliittinen ilmasto on epävakaa, punaisten ja valkoisten väliset vihamielisyydet kiristävät ihmisten välejä ja kieltolaki on voimissaan.

Päähenkilö on harrastelijasalapoliisi Karl Axel Björk, joka päivisin toimii valtion virkamiehenä ja vapaa-ajallaan ratkoo rikoksia. Kun Vesilinnan juomavesisäiliöstä löytyy entisen jääkärin ruumis, saa Björk ratkottavakseen ensimmäisen murhansa. Björkin vanha ystävä on korkea-arvoinen poliisi, joka ottaa mielellään vastaan apua ja jakaa auliisti tietonsa Björkin kanssa. Tapauksen tutkinta kuljettaa Björkiä pitkin Helsinkiä. Välillä ollaan hienoissa ravintoloissa ja huviloissa, välillä yömajassa, työläisasumuksissa tai muotiliikkeessä.

Kirja on kiinnostavimmillaan ympäristön- ja ajankuvauksena. Karl Axel (Kalle) Björk on kiinnostava hahmo. Dekkarina Yön sydän on jäätä on heppoinen. Siitä puuttuu jännitystä ja vauhtia. Hämeen-Anttila kirjoittaa hienoa ja pikkutarkkaa ajankuvaa, joka uhkaa tukehduttaa koko dekkarijuonen. Kun nyt ensimmäisessä onsassa on tutustuttu keskeisiin henkilöihin, ehkä sarja pääsee seuraavassa osassa paremmin vauhtiin.

7. lokakuuta 2015

Kirjeitä Tove Janssonilta


Toimittaneet: Boel Westin & Helen Svensson

 Schildts & Söderströms, 2014

Alkuteos: Brev från Tove Jansson, 2014

Suomentanut: Jaana Nikula & Tuula Kojo

Tove Jansson oli innokas kirjeiden kirjoittaja. Hän kirjoitti usein perheelleen, ystävilleen ja rakastetuilleen. Muumien luoman kuuluisuuden myötä hänen suhteensa kirjeiden kirjoittamiseen muuttui. Tove Jansson sai keskimäärin 2 000 ihailijakirjeittä vuodessa. Hän vastasi itse lähes kaikkiin. Kirjeiden kirjoittamisesta tuli velvollisuus. Silti Tove nautti yhä kirjeiden kirjoittamisesta läheisilleen, kun aika tuntui oikealta ja kirjoittaminen kävi pakottomasti. Maya Vannille elokuussa 1963 kirjoitetussa kirjeessä Tove kirjoittaa: ”minua ei ole huvittanut kirjoittaa kirjeitä pitkään aikaan (vaikka on ollut pakko kirjoittaa monia) mutta nyt yöllä kun olen yhtäkkiä yksin, minun teki mieleni jutella kanssasi. (ja pidän sinusta niin paljon, etten kirjoittaisi, jos en tahtoisi).”

Boel Westinin ja Helen Swenssonin toimittamassa kommentoidussa kirjekokoelmassa on mukana yli 600 kirjettä. Joidenkin kirjeiden alussa on teksti, joka selventää kirjettä. Kirjeiden lopussa on välillä lyhyitä lisäselvityksiä. Ensimmäiset kirjeet ovat vuodelta 1932 ja viimeisimmät 1980-luvun lopulta. Westin ja Svensson ovat koonneet kirjeistä hyvän kokonaisuuden, joka etenee kronologisesti eteenpäin.

Kokoelma alkaa kirjeillä, jotka on kirjoitettu Ruotsista, missä Tove oli opiskelemassa kuvataidetta. Kirjeet on kirjoitettu koko perheelle, vanhemmille ja veljille. Tove asui enonsa luona ja kirjoitti sukulaisistaan ja opiskelustaan. Kirjeistä näkyy myös huoli perheestä ja tarve auttaa Signe Hammarsten-Janssonia perheen toimeentulon hankkimisessa. Tove Jansson matkusti opiskelemaan Ranskaan 1930-luvun lopulla. Puolivuotta kestäneen matkansa aikana Tove kirjoitti usein kotiin. Hänen kirjeesä olivat eloisia kuvauksia taideopinnoista Pariisissa ja matkoilta, jotka hän teki ympäri Ranskaa ja Italiaa. 1930-luvulla on kirjoitettu myös kireet Elisabeth Wolffille, joka kuului Janssonien perheystäviin. Erityisen läheisiä eivät Tove ja Elisabeth olleet, mutta Elisabethille kirjoitetut kirjeet kuitenkin antavat kivan lisän kuvauksiin Toven opiskeluvuosista Tukholmassa.

Lisäksi perheelle kirjoitettuihin kirjeisiin kuuluvat Victor Janssonin kuoleman jälkeen Hamille kirjoitetut kirjeet. Tove kirjoitti äidilleen aina matkoilla ollessaan ja asuessaan eri taloudessa tämän kanssa.

Mukana on myös kirjeitä rakastetuille Atos Wirtaselle, Vivica Bandlerille ja Tuulikki Pietilälle. Vivica Bandlerille Tove kirjoittaa intohimoisia rakkauskirjeitä, kun taas Tuulikki Pietilälle kirjoitetuissa kirjeissä Tove on rauhallisempi ja varmempi. Tuulikille kirjoitetuissa kirjeissä näkyy myös arkinen elämä järjestelyineen.

Ystäviensä Eva Konikoffin ja Maya Vannin kanssa Tove kirjoitti vuosien ajan kirjeitä, joissa pohti syvällisesti työtään ja elämäänsä. Etenkin Evalle lähetetyissä kirjeissä on päiväkirjamainen sävy. Niissä myös kerrotaan elävimmin ja tarkimmin elämästä sotavuosien aikana. Hän myös kirjoittaa seksuualisen identiteettinsä löytämisestä ja ristiriidoista Victor Janssonin kanssa. Maya Vannille hän kirjoittaa vaikeuksista Hamin ja Tuulikin kanssa.  

Kirjan päättää kokoelma Åke Runnquistille kirjoitettuja kirjeitä. Runnquist oli Tove Janssonin ystävä ja aikuisille kirjoitettujen kirjojen ruotsalainen kustantaja. Kirjeissä Tove käy läpi paljon romaaneihinsa ja novelleihinsa liittyvää työprosessia.

Olen aiemmin lukenutBoel Westinin kirjan ToveJansson: sanat, kuvat, elämä, joten kirjassa ei varsinaisesti ollut uutta tietoa. Suosittelenkin lukemaan sen ennen Kirjeitä Tove Janssonilta kirjaa, mutta kokoelmasta nauttii kyllä ilman elämänkerran lukemistakin. Oli kuitenkin todella kiva päästä lukemaan kirjeet kokonaisuudessaan. On kiinnostavaa lukea Toven elämästä, kehittymisestä taiteilijana ja kaikista pienistä arkisista tapahtumista. Kirjeitä lukiessa tuntuu pääsevän todella lähelle Tove Janssonia ja näkee tämän kasvavan ja elävän monessa eri roolissa. 

1. lokakuuta 2015

Let's All Kill Constance

Ray Bradbury


William Morrow and Company, 2002

Kirjan ensipainos.
Kansi: José Luis Merino
Lets all kill Constance on jatko-osa Bradburyn kirjoille Kuolema on yksinäinen juttu ja Hullujen hautausmaa. Päähenkilö on nimetön kirjailija, jota usein kutsutaan Hulluksi. Aiemmista kirjoista hän on hiukan vanhentunut, eletään jo vuotta 1960, ja menettänyt osan aiemmista osista tuttua naiiviuttaan, silti hänessä on yhä samaa viattomuutta ja intoa kuin nuorena.

Bradbury palaa Veniceen, Kaliforniaan, Hollywoodin kulta-ajan aaveiden sekaan. Kaikki aaveet eivät tosin vielä ole kuolleita. Mutta aikooko joku muuttaa sen asian?

Eräänä myrskyisenä yönä kirjan päähenkilön, nimettömän kirjailijan, ovelle purskahtaa pelästynyt Constance Rattigan. Tämä on legendaarinen okääntyvä, mutta yhä kaunis ja eloisa entinen elokuvatähti. Joku on jättänyt Constancen ovelle kaksi vanhaa puhelinluetteloa. Toinen on Los Angelesin puhelinluettelo vuodelta 1900, toinen Constancen henkilökohtainen puhelinmuistio, josta Constance oli jo kauan sitten hankkiutunut eroon. Muutamien vielä hengissä olevien ihmisten nimet on ympäröity punaisella musteella. Constance pelästyy löytäessään kirjat ja uskoo, että joku uhkaa hänen henkeään. Kauhistunut Constance pyytää kirjailijaa selvittämään tapausta ja katoaa.

Avuksi Constancea etsimään kirjailija houkuttelee ystävänsä Elmo Crumleyn, etsivän, joka äreän ystävälliseen tapaansa yrittää samalla pitää kirjailijan jalat maassa. He etsivät käsiinsä vielä elossa olevia henkilöitä Constancen puhelinmuistiosta. He löytävät ihmisiä Constancen menneisyydestä. Heidän kannoillaan kulkee kuolema ja kaikkialle heidän edelleen näkyy ehtineen yhä katoamistempun tehnyt Constance Rattigan.

Pokkarin kansi.
Avon Books, 2004
Kirjalta voi odottaa samaa unenomaista tunnelmaa ja nostalgista katsantoa vanhaan Hollywoodiin, lyyrillistä ja rönsyilevää kieltä ja koukuttavaa tarinankerrontaa kuin aiemmiltakin osilta. Juoni kulkee nopeasti seikkailusta toiseen ja tuo eteen joukon omalaatuisia henkilöhahmoja.

Vaikka kirjalla on dekkarin muoto, mysteerin selvittäminen ja poirotmainen selvitys lopussa, tämä ei ole mikään varsinainen dekkari. Arvoitusta ratkaistaan paljolti vaiston varassa. Henkilöiden väliset suhteet ovat kirjassa tärkeämpiä kuin juoni.

Lets all kill Constance on ilahdutavaa luettavaa. Ei aivan yhtä hyvä kuin Kuolema on yksinäinen juttu tai Hullujen hautausmaa, mutta hauska paluu niiden maailmaan. Aiempia osia lukematta voi olla vaikeampi päästä sisälle kirjaan. Itse pidän Bradburyn luomista henkilöistä ja nautin heidän pariinsa palaamisesta, näppärästä dialogista ja Bradburyn huumorintajusta ja hänen luomasta an ainutlaatuisesta tunnelmasta.


Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Kuvat: Wikipedia