1. syyskuuta 2015

Ihmiskunnan syötävä historia

Tom Standage


Into, 2013

Alkuteos: An edible history of humanity

Suomentaja: Leena Teirioja


Tom Standagen Ihmiskunnan syötävä historia on katsaus ruoan maailmanhistorialliseen vaikutukseen. Standage valottaa usein näkymättömiin jäävää historian puolta hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla. Kirjassa tarkastellaan aihetta mm. arkeologian, taloustieteen ja perinnöllisyystieteen näkökulmista ja esitellään, mitkä ruoat ovat vaikuttaneet eniten historian kulkuun.

Historian aikana ruoka on toiminut katalysaattorina yhteiskunnalliselle- ja teolliselle kehitykselle. Se on sivilisaatioiden kivijalka ja usein näkymättömiin jäävä voima historian taustalla. Ensimmäinen suuri muutos oli metsästäjä-keräilijöiden siirtyminen maanviljelykseen. Muutoksen jäljissä syntyivät ensimmäiset sivilisaatiot. Ihmiset asettuivat asumaan paikoilleen ja vähitellen tasa-arvoiset pienet kylät muuttuivat yhteiskunnallisesti kerrostuneiksi kaupungeiksi. Ammatit erikoistuivat ja ihmiskunta jakaantui rikkaisiin ja köyhiin. Ruoka toimi valuuttana ja pönkitti valtarakenteita. Ruoka siirtyi viljelijöiltä eliitille monin tavoin mm. veroina, jolla maksettiin hallinnon, sotilaiden ja työläisten palkat.


Ruoka yhdisti ihmisiä ja sivilisaatioita. Kauppareittejä pitkin matkusti ruoan ja tavaroiden lisäksi erilaisia aatteita ja ideoita. Kaupan mukana muodostui kaupallinen ja kulttuurinen vaihtoverkosto. Vaikka eurooppalaisilla oli melko pieni osa koko maailman maustekaupassa, se aiheutti suuria muutoksia. Aiemmin mausteet oli lähinnä ostettu arabikauppialta. Kun eurooppalaiset päättivät lopettaa arabien maustemonopolin ja astua maustekaupan areenalle, seuraukset muuttivat historian suuntaa. Seurauksena oli uusien merireittien löytäminen, Uuden maailman löytyminen ja siirtomaiden perustaminen.


Uuden maailman löytymisen jälkeen alkoi ns. kolumbiaaninen vaihto. Eurooppaan saapuivat mm. maissi, tomaatti, suklaa ja peruna. Länteen taas kuljetettiin vehnää, riisiä, banaania ja sokeria. Kasveja siirreltiin myös Vanhan ja Uuden maailman sisällä. Esimerkiksi peruna kuljetettiin Etelä-Amerikasta Pohjois-Amerikkaan. Tämä suurisuuntainen ekosysteemien muokkaaminen johti suurin ympäristöllisiin muutoksiin. Uudet kasvit mahtuivat aiemmin huonosti tuottaneisiin ekolokeroihin, menestyivät ja paransivat ruokatarjontaa. Uudet viljakasvit, etenkin maissi ja peruna, tuottivat hyviä satoja ja vuosina 1650–1850 Euroopan väkiluku yli kaksinkertaistui. Maissi levisikin vauhdilla yli Euraasian. Banaani viihtyi Karibianmerellä, bataatit Japanissa, ja maapähkinät Intiassa ja Afrikassa.


Kolumbus vei ensimmäisenä sokeriruo’on Länsi-Intiaan vuonna 1493. Siitä sai alkunsa vuosisatoja kestänyt kilpailu siirtomaaisäntävaltioiden välillä sokerimarkkinoiden hallinnasta. Sokerituotanto oli riippuvaista orjatyövoimasta. Työ oli vaarallista ja raskasta. Riskien minimoimiseksi työntekijät erikoistuivat erilaisiin työtehtäviin ja tuotanto oli tarkkaan organisoitua. Sokerituotantoa voi pitää varhaisimpana teollisen tuotannon muotona.


Kaupankäynnin tuoma vaurastuminen, lisääntynyt väestö ja tehokas ruoantuotanto mahdollistivat nopean kehityksen ja siirtymisen teolliseen aikakauteen.


Sodissa ruoka on aina ollut tehos ase. Ruokavarojen hallinta on ollut ratkaiseva tekijä sotahistoriassa. Ruokavarantojen logistiikan tehokas strateginen hallinta on ollut ratkaiseva tekijä ainakin Aleksanteri Suuren menestyksen ja Rooman imperiumin nopean laajenemisen takana Sekä myöhemmin Napoleon I:n voitokkuuden. ”Armeija marssii vatsallaan”, kuten Napoleon tunnetusti totesi. Modernissa sodankäynnissä mukaan tulivat ruoan toimittaminen junalla ja ilmateitse. Kylmässä sodassa ruoalla oli myös suuri propagandamerkitys.


Kirjan viimeisessä osassa ”Ruoka, väestö ja kehitys” keskitytään pohtimaan Vihteää vallankumousta, geenimuuntelua ja keinolannoitteita, väestönkasvua ja sitä, mihin suuntaan ruokatuotanto tulevaisuudessa voisi kulkea.


Helposti lähestyttävä ja kumman koukuttava tietokirja, jossa paljon asiaa on saatu mahdutettu selkeästi ilmaistuun muotoon vain n. 250 sivuun.


Suosittelen.






Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

9. Tietokirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti