30. syyskuuta 2015

The corpse on the court: a Fethering mystery

Brett, Simon


Crème de la Crime, 2012

Simon Brett on tuottelias kirjailija, joka on kirjoittanut yli 90 kirjaa. The corpse on the court on Fethering mysteries –sarjan 14:sta osa. Sarjassa pienessä englantilaiskylässä rikoksia ratkovat Carole Seddon ja Jude Nichols. Carole on varhaiseläkkeellä ja Jude on vaihtoehtoterapeutti. Naiset ovat hyvin erilaisia. Carole on säntillinen, pikkutarkka ja konservatiivinen ja Jude on vapaamielinen, rento ja tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Erilaisuudestaan huolimatta naisista on sarjan edetessä tullut hyviä ystäviä.

The corpse on the court kirjassa Juden uusi miesystävä Piers tutustuttaa tämän real tennis –peliin, joka on vanhempi versio tenniksestä. Samalla Jude tutustuu tennisclubin ihmisiin. Eräänä aamuna Jude ja Piers löytävät kentältä ruumiin. Vainajan leski pyytää Judea ja Carolea tutkimaan tapausta. Jude pelkää, että Piersillä on jotain tekemistä kuoleman kanssa. Samalla Carole tutkii toista tapausta, joka liittyy kadonneeseen tyttöön.

Kuten muutkin sarjan kirjat The corpse on the court on kiva perinteinen dekkari.  Sarjaa ei tarvitse lukea järjestyksessä, mutta parhaiten kärryille pääsee, jos lukee ensin sarjan ensimmäisen osan The body on the beach.

28. syyskuuta 2015

Katoava aika

Justin Go


Tammi, 2015

Alkuteos: The steady running of the hour

Suomentanut: Anna Lönnroth

Tristan Campbell on vastavalmistunut yliopistosta, kun hän saa kirjeen englantilaiselta asianajotoimistolta. Tristan matkustaa Englantiin asianajajia tapaamaan ja saa tietää, että 80 vuotta aeimmin tehdyn testamentin perusteella hän voi periä paljon rahaa, mikäli voi todistaa, kuka hänen isoisoäitinsä oli. Aikaa hänellä on vain kaksi kuukautta. Tristan alkaa etsiä todisteita penkomalla erilaisia arkistoja. Etsintä vie hänet Ruotsiin, Saksaan, Ranskaan ja Islantiin. Ranskassa hän tapaa Mireillen ja heidän välillään alkaa varovaisesti versoa romanssi.

Tarina kulkee kahdella tasolla. Tristanin etsinnän rinnalla kerrotaan hänen isoisoäitinsä Imogen Soames-Andersonin ja Ashley Walshinghamin rakkaustarinaa. Imogen ja Ashley tapasivat vain viikkoa ennen kuin Ashleyn on määrä lähteä rintamalle. He ehtivät viettää yhdessä vain yhden kiihkeän viikon.

Ashleyn haavoituttua Normandiassa Imogen rientää kenttäsairaalaan Ranskaan tapaamaan tätä. Imogen kertoo olevansa raskaana ja vaatii Ashleytä karkaamaan kanssaan ja jättämän sodan taakseen. Ashley ei suostu rintamakarkuriksi, mutta kosii Imogenia. Tämä ei kuitenkaan tahdo naimisiin, koska ei usko avioliittoon. Pariskunta riitelee ja Imogen ryntää tiehensä. Myöhemmin Imogen kirjoittaa Ashleylle saaneensa keskenmenon ja katoaa tämän elämästä.

Ennen kuolemaansa Ashley jättää koko omaisuutensa Imogenille tai tämän jälkeläisille. Jos Tristan voi todistaa, että hänen isoäitinsä Charlotten äiti oli Imogen, ei tämän sisar Eleanor, hän voi saada omaisuuden itselleen.

Kirjan eri tasot sopivat hyvin yhteen ja muodostavat vahvan kokonaisuuden. Kiinnostavinta kirjassa ovat historialliset osuudet. Toisaalta Tristanin ja Mireillen romanssi jäi valjuksi. Loppu oli jätetty turhan avoimeksi.

Justin Gon Katoava aika on hyvä esikoisteos ja hieno lukuromaani.



Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

3. Vuonna 2015 julkaistu kirja

Rekonstruktio

Raud, Rein


Like, 2015

Alkuteos: Rekonstruktsioon

Suomentanut: Hannu Oittinen

Rein Raud on virolainen kirjailija ja Japaniin erikoistunut kulttuurin ja kirjallisuuden tutkija. Rekonstruktio on Raudin ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) suomennettu teos. Se on koskettava tarina, jossa yhden henkilön kertomat pienet tarinat kietoutuvat Viron lähihistoriaan.

Enn Padrik on kuolemansairas mies, joka diagnoosin saatuaan alkaa selvittää tyttärensä Annin viisi vuotta aiemmin tapahtunutta kuolemaa. Anni kuoli uskonnollisessa joukkoitsemurhassa taitelilijatalossa Viljandimaalla. Neljä nuorta aikuista löydettiin palavasta talosta kuolleina. Päidensä alla heillä oli pienet matkalaukut ja käsissä kirje, jossa sanottiin heidän olevan valmiita astumaan jumalansa eteen. Isä yrittää ymmärtää, mitä tapahtui, mikä ajoi tyttären kuolemaan.

"Tämä tarina ei kerro minusta", sanoo Enn Padrik, mutta lopulta kirja kertoo juuri hänestä. Tavallisesta miehestä, joka piti työstään, eteni normaalia vauhtia, mutta oli vailla mainittavaa kunnianhimoa. Avioliitto Mairen kanssa, jonka vanhemmat olivat sen verran hyvässä asemassa, että heidän kauttaan Enn ja Maire saivat pieniä etuja Neuvosto-Virossa. Anni oli perheen ainokainen, ihannelapsi. Aikuistuessaan hän lähtee opiskelemaan Pariisiin. Siellä kuitenkin tapahtuu jotain. Anni keskeyttää opintonsa ja palaa Viroon, jossa hän lopulta ajautuu taiteilijataloon, jossa hän ajautuu kohtalokkaaseen tekoonsa.

Enn etsii käsiinsä ihmisiä, jotka olivat tunteneet Annin ja kyselee heiltä tämän asioista. Keskustelujen yhteydessä alkaa auki keriytyä tarina, jonka edetessä Enn tajuaa, kuinka kauas tyttärestään hän olikaan ajautunut. Tapahtumat etenevät hiukan salapoliisiromaanin tapaan, mutta kyseessä ei ole dekkari. Kyseessä on matka, jolla Enn Padrik yrittää rekonstruoida Annin kuolemaan johtaneet tapahtumat. Samalla hän käy läpi omaa elämäänsä tietäessään kuolevansa pian. Enn Padraikin tarinan edetessä avautuu näköala kolmen sukupolven arkielämään Virossa.

Kirja käsittelee monia asioita: ihmisen henkilökohtaista vapautta, uskoa ja fundamentalismia. Lopulta ihminen voi mennä äärimmäisyyksiin, missä tahansa asiassa oli kyse aatteesta, uskonnosta tai ilmastonmuutoksesta. Kirjan lopussa päähenkilö tulee siihen tulokseen, ettei ole niin väliä, mihin uskoo, vaan se millaiseksi ihmiseksi usko tekee. Lopulta pitäisi vain yrittää tulla paremmaksi ihmiseksi.

Rekonstruktio sisältää paljon filosofisia ja uskonnollisia pohdintoja käymättä raskaaksi ja hylkäämättä juonta. Dialogi on sujuvaa ja aidon tuntuista. Rein Raud yrittää ymmärtää henkilöitään tuomitsematta heitä. Pidin tästä kirjasta kovasti. Se voitti vuonna 2012 Viron Kulttuurirahaston vuosipalkinnon, joka vastaa merkittävyydeltään Finlandia-palkintoa.

Kirjailijaa googlatessani törmäsin kiinnostavaan juttuun, siitä kuinka Virossa rahoitetaan kulttuuria. Kaduttaa melkein, etten ole osallisunut viinaralliin.




Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon

26. syyskuuta 2015

Keskiajan maut

Satu Hovi


Valokuvat: Katri Niemi

Art House, 2015

Keskiajan maut on monipuolinen katsaus keskiajan ruokakulttuuriin. Kirjassa tutustutaan siihen, millaista ruokaa syötiin Suomessa keskiajalla sekä siihen, miten ruokaa hankittiin, valmistettiin ja säilöttiin. Kirja keskittyy tavallisten maalais- ja kaupunkilaisperheiden tapoihin, mutta rikkaidenkin ruokapöytään kurkistetaan.

Mukana on myös perinteisiä reseptejä, joista osaa on nykyaikaistettu helpommiksi nykykokeille.

Erityisen ilahduttavaa oli vahva painotus Suomen oloihin, sillä suurin osa lukemistani keskiajan ruokakulttuuria koskevista kirjoista on käsitellyt Britanniaa tai Keski-Eurooppaa.

25. syyskuuta 2015

Viiltäjä-Jack: kuinka paljastimme murhaajan

Russell Edwards, Jari Louhelainen


Gummerus, 2015

Alkuteos: Naming Jack the Ripper

Suomentanut: Tero Valkonen


Russell Edwards on brittiläinen liikemies, joka kiinnostui Viiltäjä-Jackin tarinasta sattumalta. Vuosikausien harrastus johti siihen, että Edwards osti huutokaupasta silkkisaalin, joka oli löytynyt yhden uhreista, Catherine Eddowesin, murhapaikalta. Myöhemmin Edwards pyysi apuun Dna-tutkija Jari Louhelaisen, joka onnistui löytämään saalista geneettistä ainesta, jota tutkimalla saali voitiin yhdistää Eddowesiin ja yhteen pääepäillyistä Aaron Kosminskiin, jonka syyllisyyteen englannin poliisilaitoskin uskoi.

Edwardsin kirja on sujuvasti kirjoitettu ja selkeä. Hän kertaa Viiltäjä-Jackin jutun perusteet, esittelee uhrit ja kertoo, kuinka päätyi (omasta mielestään) ratkaisemaan jutun. Jari Louhelainen on kirjoittanut kirjaan alkusanat ja epilogin. Minusta Edwardsin kirja ja Louhelaisen löydöt ovat melkoisen vakuuttavia. Toisaalta moni on ennenkin uskonut ratkaisseensa Viiltäjä-Jackin tapauksen. Tuskinpa tämä kirja pysäyttää ripperologien intoa spekuloida murhaajalla.





23. syyskuuta 2015

Pienten muutosten kauneussalonki

Alexander McCall Smith


Otava, 2015

Alkuteos: The minor adjustment beauty salon, 2013

Suomentanut: Outi Järvinen

Botswanaan sijoittuva dekkarisarja on lämminhenkistä hyvänmielenluettavaa. Täydellistä luettavaa lomalle tai ennen nukahtamista. Näissä kirjoissa ei hötkyillä, vaan Mma Ramotswe ja hänen apulaisensa Mma Makutsi hoitavat pienehköjä tapauksia rauhalliseen tapaan kuluttaen pannuittain teetä ja keskustellen. Sarjan lempeä huumori ja Mma Ramotswen ihmistuntemus ja hänen hyväntahtoinen ja ymmärtäväinen tapansa suhtautua ihmisiin vikoineen kaikkineen antaa kirjoille syvyyttä. Aina uuden osan ilmestyessä on kuin tapaisi taas vanhat ystävänsä.

Pienten muutosten kauneussalonki on Mma Ramotswe tutkii –sarjan neljästoista osa. Naisten etsivätoimisto Nro 1 on uudistusten edessä, kun Mma Makutsi ja Phuti Radiphuti saavat perheenlisäystä. Mma Ramotswe kaipaa apulaistaan tämän ollessa äitiyslomalla. Työtä teettävät uutta kauneussalonkia kohtaan käyty parjauskamppanja ja asianajaja, joka epäilee valvomansa testamentin perijässä olevan jotain kummaa. Samalla Mr. J.L.B. Matekoni haluaa alkaa modernimmaksi aviomieheksi. Hänen yrityksensä auttaa keittiössä menevät kuitenkin hieman mönkään, mutta Mma Ramotswe lupaa opettaa häntä. Parasta kirjassa on kuvaus Mma Ramotswen ja Mma Makutsin ystävyyden kuvaus. Alexanden McCall Smith kuvaa henkilöitään viehättävästi ja on mukava lukea, miten tutut henkilöt kasvavat kirjojen edetessä.

22. syyskuuta 2015

Himoshoppaaja tähtien tiellä

Sophie Kinsella


WSOY, 2015

Alkuteos: Shopaholic to the stars, 2014

Suomentanut: Irmeli Ruuska

Ilahduin kovasti, kun löysin kirjastosta seitsemännen Himoshoppaaja-kirjan. Himoshoppaaja tähtien tiellä on hupaisaa luettavaa. Becky on höpsö, lämminsydäminen ja ystävällinen, mutta samalla näennäisen pinnallinen. Vaikka pidän Beckystä, lukijana on välillä ärsyttävää, kun aikuinen nainen käyttäytyy aina yhtä vastuuttomasti ja tekee aina samat virheet. Kirjan lukeminen olikin tasapainottelua huvittuneisuuden ja (hienoisen) ärtymyksen välillä. Enimmäkseen olin huvittunut. Sophie Kinsella hallitsee hauskan chick litin kirjoittamisen.

Becky Brandon os. Bloomwood jättää Englannin taakseen, kun Luken työ vie perheen Los Angelesiin. Becky on tietenkin riemuissaan, kaupunki täynnä julkkiksia, muotia ja glamouria! Työpaikkansa muuton vuoksi menettänyt Becky on täynnä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hänestä tulee julkimoiden stylisti! Becky painaa kohti päämääränsä innokkaasti ja tapansa mukaan ilman mitään järkevää suunnitelmaa. Pian tapahtumat luisuvat hallinnasta ja Becky saa huomata, että julkkisten elämässä kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Lisäksi tapahtumia mutkistavat aiemmista kirjoista tutut henkilöt: vierailemaan tulleet Suze ja Tarkie, poikansa kanssa huonoissa väleissä oleva anoppi ja Beckyn salailevasti käyttäytyvä isä, joka pelmahtaa yllättäen paikalle etsiäkseen kaupungista vanhan ystävänsä ja korjatakseen tehdyn vääryyden. Hullustihan siinä käy ja Becky joutuu miettimään, mikä hänelle todella on tärkeää päästääkseen taas jaloilleen ja korjatakseen asiat.

Harmillisesti kirja jäi aivan kesken! Lopussa oli vain ilmoitus: ”pian Beckystä taas kuullaan”. En arvosta. En halua eskapismini ajavan seuraavan kirjan odottamisen ja metsästämisen karikkoon, en ainakaan tässä genressä. Haluan kirjan, jonka saa kerralla loppuun. Himoshoppaaja tähtien tiellä keskittyi Beckyn julkkishaaveisiin ja niistä ylipääsemiseen, mutta sivujuonet jäivät kesken. Mitä Beckyn isällä on meneillään? Onko Tarkie aivopesty? Mihin kyseiset miekkoset ovat hävinneet? Vastaukset kysymyksiin selvinnevät sarjan seuraavassa osassa Shopaholic to the Rescue.


Arvosteluun sisältyvästä nillityksestä huolimatta Sophie Kinsella on chick litin eliittiä.
Mainio kirja. Lue tämä.

Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

47. Hauska kirja

21. syyskuuta 2015

Hullujen hautausmaa: toisenlainen kertomus kahdesta kaupungista

Ray Bradbury


Kirjayhtymä, 1991

Alkuteos: A graveyard for lunatics:  another tale of two cities

Suomentanut: Matti Kannosto


Takakansiteksti:

Ray Bradburyn uusin kirja on omistettu Hollywoodin kulta-ajan suurille ohjaajilla George Cukorille, John Hustonille ja Fritz Langille. 20 vuotta kuolleena olleen elokuvamagnaatin ylösnousemuksesta kehittyy vertahyytävä seikkailu Hollywoodin loiston ajan kauhuleffojen ja hirviöiden ja dinosaurusten maailmassa. 
Bradbury maalaa loistokkaan rönsyilevällä kiellellään surrealistisen maiseman, jonka sankareita ja konnia ovat monokkelisilmäinen kopea itävaltalais-kiinalainen ohjaaja, Lenin balsamoija Kremlistä ja saarnaava näyttelijä nimeltään Jeesus Kristus, jolta entinen elokuvan kuningatar pyytä siunausta… 
Bradbury rikkoo jälleen kerran nautinnollisen jännittävästi todellisuuden ja illuusion välistä rajaa.
 
Hullujen hautausmaassa Bradbury palaa Kuolema on yksinäinen juttu romaanista tuttuun ympäristöön Kalifornian Veniceen. Edellisestä kirjasta tuttuja on myös osa henkilökaartista: kirjan päähenkilö nuori tieteiskirjailija, joka työskentelee elokuvastudiolla käsikirjoittajana, etsivä Elmo Crumley, Constance Rattigan entinen mykkäelokuvan tähti ja sokea Henry. Kyseessä on kuitenkin itsenäinen teos, omistettu elokuvan kulta-ajan suurille ohjaajille. 
Hullujen hautausmaa ei ole sävyltään niin alakuloinen kuin Kuolema on yksinäinen juttu, mutta siinä on sama unenomaisen surumielinen tunnelma. Kirja on tiivistunnelmainen ja jännittävä dekkari täynnä mielikuvituksellisia juonenkäänteitä, kiinnostavia henkilöitä ja elokuvamaailman kulisseissa piilevia vaaroja.


Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin

20. syyskuuta 2015

Seitsemän kellon salaisuus

Agatha Christie


WSOY, 2015

Alkuteos: The seven dials mystery, 1929

Suomentanut: Helena Luho



Dekkarikuningatar Agatha Christien syntymästä on tänä vuonna kulunut 125 vuotta. Sen kunniaksi päätin lukea jonkin sellaisen Christien, jota en aikoihin ole lukenut. Seitsemän kellon salaisuus poikkeaa Christien tavallisesta tyylistä. Se on kevyt trilleri, jossa mukana ovat Rakkauskirjeiden salaisuudesta tutut lady Eileen ”Bundle” Brent ja hänen isänsä lordi Caterham. Tapahtumat sijoittuvat taas heidän kotikartanoonsa Chimneysiin. Kartano on vuokrattu terästehtailija Oswald Cootelle. Kun vuokra-aika on loppumassa, löytyy yksi vierailijoista kuolleena, nähtävästi yliannoksen unilääkettä ottaneena. Mutta miksi hyvistä unenlahjoistaan tunnettu Gerry Wade olisi tarvinnut unilääkettä? Hiljaista elämää kaipaavan lordi Caterhamin harmiksi heidän kotiinpaluunsa ei suju rauhallisissa merkeissä, sillä Bundle alkaa yhdessä Bill Eversleightin ja muutaman muun toverinsa kanssa tutkia kuolemaa, joka ei jää ainoaksi.

Seitsemä kellon salaisuus on sekoitus agenttijännäriä ja maalaiskartanoromantiikkaa huumorilla höystettynä. Kirja on Agatha Christien hyppy kirjoittamaan Edgar Wallace – tyyppistä trilleriä, mutta välillä mieleeni tulevat lähinnä P. G. Wodehousen Blandings-tarinat. Christie harhauttaa lukijaa ja loppu on yllätyksellinen, mutta lopussa juoni lässähtää hieman. Bundlen romanssin käsittely ajaa tärkeysjärjestyksessä arvoituksen ratkaisun ohi. Kirja on kuitenkin vauhdikas ja hauska. Se kannattaa  lukea, kun kaipaa nopealukuista ja viihdyttävää luettavaa.

18. syyskuuta 2015

Kuolema on yksinäinen juttu

Ray Bradbury


Kirjayhtymä, 1986

Alkuteos: Death is a lonely business, 1985

Suomentaja: Matti Kannosto



Kalifornian Venicessä, elokuvan kulta-ajan rapistuvan loiston, 
yössä voihkivien öljynporaustornien ja alati ympärille hiipivän sumun kaupungissa asuu nuori tieteiskirjailija, joka kirjoittaa tarinoita lehtiin ja yrittää löytää jalansijaa kirjoittajana. Eräänä iltana hän löytää kanavasta ruumiin. Poliisi ei ole vakuuttunut, mutta kirjailija on varma, että kyseessä on murha. Hän alkaa selvittää tapausta kulkien vaistonsa varassa ympäri Veniceä tavaten samalle liudan erikoisia persoonia. Onneksi hän saa apua omalaatuiselta poliisietsivältä Crumleyltä ja erakoituneelta entiseltä elokuvatähdeltä Constance Rattiganilta, sillä kuolema tuntuu seuraavaan häntä kaikkialle.

Kirjassa Kuolema on yksinäinen juttu Ray Bradbury astuu tieteiskirjoista salapoliisikirjallisuuden puolelle. Kirja on kunnianosoitus Bradburyn ihailemille kovaksikeitettyjen dekkareiden kirjoittajille kuten Dashiel Hammetille ja Raymond Chandlerille. Bradbury seuraa hyvin esikuviaan, mutta rakentaa ympärille paljon muuta. Hänen henkilöhahmonsa ovat elävämpiä ja monikerroksesimpia kuin dekkareille tyypillistä. Bradbury rakentaa tunnelmaa ja tihentää jännitystä mestarillisesti. Kirja henkii alakuloa ja kuolemaa, mutta samalla luo unohtamattoman ympäristön ja huikeat henkilöt. Kirja kietoo pauloihinsa vastustamattomasti. 

17. syyskuuta 2015

Kartellin trubaduuri

Yuri Herrera


Sammakko, 2015

Alkuteos: Trabajos del reino

Suomentaja: Einari Aaltonen


Yuri Herreran esikoinen Kartellin trubaduuri on vetävä pieni teos (s.123) nykypäivän Meksikosta, mutta samalla teoksen lyyrinen kieli antaa tarinalle ajattoman sävyn. Kirjassa henkilöt esiintyvät arkkityyppisillä nimillä kuten Kuningas, Taiteilija, Tyttö, Perijä ja Noita-akka. Se on tarina totuudesta, taiteesta ja rakkaudesta.

Köyhä katulaulaja on elättänyt itsensä Meksikon pölyisillä ja auringonpaahtamilla kaduilla ja kapakoissa siitä lähtien kun hänen vanhempansa – ensin isä ja sitten äiti – hävisivät (Yhdysvaltain) rajan taa. Eräänä päivänä hänen soittaessaan paikalle osuu huumeparoni, Kuningas, rikas ja vaikutusvaltainen rikollispomo, jonka vaikutuspiiriin laulaja ajautuu. Uusi elämä tarjoaa ennennäkemättömiä etuja, mutta loiston ja juhlien alla on kuitenkin toinen, raadollisempi, todellisuus. Laulaja alkaa vähitellen nähdä kulissien taakse. Kuninkaan palveluksessa ololla on hintansa.

Kartellin trubaduuri on nopealukuinen ja näennäisen kevyt, mutta samalla sisältää paljon pohdittavaa. Kirja on hieno lukukokemus. Luin sen ensin yhdeltä istumalta aamulla ja myöhemmin vielä uudestaan illalla palaten uudelleen pysähtyen parhaisiin kohtiin.



Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä

11. syyskuuta 2015

Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä

Boel Westin


Schildts & Söderströms, 2013

Alkuteos:Tove Jansson: Ord, bild, liv

Suomentanut: Jaana Nikula

Tove Janssonin elämänkertaa varten Boel Westin sai tutustua Tove Janssonin yksityisiin papereihin, kirjeisiin, päiväkirjoihin ja luonnoksiin. Lainausten kautta Tove Janssonin ääni pääsee esiin kirjassa. Hän miettii paljon työtään ja tekee uusia versioita kirjoistaan ja maalauksistaan. Boel Westin on arkiston kautta päässyt seuraamaan työn etenemistä ja kehittymistä pikkutarkasti. Kirja painottuu Tove Janssonin taiteeseen – sanoihin ja kuviin – enemmän kuin elämään.

Kirjan myötä esiin tulee muutakin kuin muumien luoja ja taitelijakodin tytär, Tove Janssonin muotokuva monipuolistuu. Koko elämänsä ajan Tove Jansson kamppaili halun ja vapauden sekä velvollisuuksien välillä. Muumit jättivät varjoonsa Toven uran maalarina ja teettivät paljon työtä. Vaikka veli Lars lopulta otti hoitaakseen sarjakuvan piirtämisen, tahtoi Tove aina vastata itse lukijoiden kirjeisiin ja hoiti itse muumituotteisiin liittyvät tehtävät.

Luin kirjaa hitaasti, pätkissä ja mietiskellen. Teksti on rauhallista ja helposti lähestyttävää. Itse olisin mielelläni suonut kirjan painottavan hieman enemmän myös elämän osuutta.

Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä piirtää tarkan ja herkkävireisen kuvan Tove Janssonista ja tämän lähipiiristä. Se on ensiluokkainen ja perusteellinen elämänkerta.  


Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

22. Muistelmateos tai elämänkerta


8. syyskuuta 2015

Psyko

Robert Bloch


Gummerus, 2005

Alkuteos: Psycho (1959)

Suomentaja: Kirsti Jaantila

Psyko on psykologinen kauhuromaani, johon Hitchcock perusti samannimisen klassikkoelokuvansa. Kirja kertoo Norman Batesista ja hänen tekemistään murhista. Elokuvan nähneenä (juoni lienee tuttu kaikille, olivat nähneet elokuvan tai eivät) jännitysmomenttia ei juuri ollut. Eniten hämmästytti ero kirjan ja elokuvan Normanin välillä. Kirjassa Norman Bates on pieni, silmälasipäinen ja vaarattoman oloinen pullukka ja elokuvassa taas ei.

On kiinnostavaa päästä kurkistamaan Normanin mieleen. Kirjassa Mary Crane on melkein yhtä kiinnostava henkilö kuin Norman. Kirja on jännittävä, mutta väkivaltaiset kohtaukset on kuvattu yllättävän verhotusti. Kirja on hyvää luettavaa, mutta tämä on yksi niitä harvoja kertoja, jolloin pääsen sanomaan, että elokuva oli parempi.

Elokuvaan perustuen on myös tehty sarja Bates Motel.




Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

2. Kirja, josta on tehty elokuva.

1. syyskuuta 2015

Ihmiskunnan syötävä historia

Tom Standage


Into, 2013

Alkuteos: An edible history of humanity

Suomentaja: Leena Teirioja


Tom Standagen Ihmiskunnan syötävä historia on katsaus ruoan maailmanhistorialliseen vaikutukseen. Standage valottaa usein näkymättömiin jäävää historian puolta hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla. Kirjassa tarkastellaan aihetta mm. arkeologian, taloustieteen ja perinnöllisyystieteen näkökulmista ja esitellään, mitkä ruoat ovat vaikuttaneet eniten historian kulkuun.

Historian aikana ruoka on toiminut katalysaattorina yhteiskunnalliselle- ja teolliselle kehitykselle. Se on sivilisaatioiden kivijalka ja usein näkymättömiin jäävä voima historian taustalla. Ensimmäinen suuri muutos oli metsästäjä-keräilijöiden siirtyminen maanviljelykseen. Muutoksen jäljissä syntyivät ensimmäiset sivilisaatiot. Ihmiset asettuivat asumaan paikoilleen ja vähitellen tasa-arvoiset pienet kylät muuttuivat yhteiskunnallisesti kerrostuneiksi kaupungeiksi. Ammatit erikoistuivat ja ihmiskunta jakaantui rikkaisiin ja köyhiin. Ruoka toimi valuuttana ja pönkitti valtarakenteita. Ruoka siirtyi viljelijöiltä eliitille monin tavoin mm. veroina, jolla maksettiin hallinnon, sotilaiden ja työläisten palkat.


Ruoka yhdisti ihmisiä ja sivilisaatioita. Kauppareittejä pitkin matkusti ruoan ja tavaroiden lisäksi erilaisia aatteita ja ideoita. Kaupan mukana muodostui kaupallinen ja kulttuurinen vaihtoverkosto. Vaikka eurooppalaisilla oli melko pieni osa koko maailman maustekaupassa, se aiheutti suuria muutoksia. Aiemmin mausteet oli lähinnä ostettu arabikauppialta. Kun eurooppalaiset päättivät lopettaa arabien maustemonopolin ja astua maustekaupan areenalle, seuraukset muuttivat historian suuntaa. Seurauksena oli uusien merireittien löytäminen, Uuden maailman löytyminen ja siirtomaiden perustaminen.


Uuden maailman löytymisen jälkeen alkoi ns. kolumbiaaninen vaihto. Eurooppaan saapuivat mm. maissi, tomaatti, suklaa ja peruna. Länteen taas kuljetettiin vehnää, riisiä, banaania ja sokeria. Kasveja siirreltiin myös Vanhan ja Uuden maailman sisällä. Esimerkiksi peruna kuljetettiin Etelä-Amerikasta Pohjois-Amerikkaan. Tämä suurisuuntainen ekosysteemien muokkaaminen johti suurin ympäristöllisiin muutoksiin. Uudet kasvit mahtuivat aiemmin huonosti tuottaneisiin ekolokeroihin, menestyivät ja paransivat ruokatarjontaa. Uudet viljakasvit, etenkin maissi ja peruna, tuottivat hyviä satoja ja vuosina 1650–1850 Euroopan väkiluku yli kaksinkertaistui. Maissi levisikin vauhdilla yli Euraasian. Banaani viihtyi Karibianmerellä, bataatit Japanissa, ja maapähkinät Intiassa ja Afrikassa.


Kolumbus vei ensimmäisenä sokeriruo’on Länsi-Intiaan vuonna 1493. Siitä sai alkunsa vuosisatoja kestänyt kilpailu siirtomaaisäntävaltioiden välillä sokerimarkkinoiden hallinnasta. Sokerituotanto oli riippuvaista orjatyövoimasta. Työ oli vaarallista ja raskasta. Riskien minimoimiseksi työntekijät erikoistuivat erilaisiin työtehtäviin ja tuotanto oli tarkkaan organisoitua. Sokerituotantoa voi pitää varhaisimpana teollisen tuotannon muotona.


Kaupankäynnin tuoma vaurastuminen, lisääntynyt väestö ja tehokas ruoantuotanto mahdollistivat nopean kehityksen ja siirtymisen teolliseen aikakauteen.


Sodissa ruoka on aina ollut tehos ase. Ruokavarojen hallinta on ollut ratkaiseva tekijä sotahistoriassa. Ruokavarantojen logistiikan tehokas strateginen hallinta on ollut ratkaiseva tekijä ainakin Aleksanteri Suuren menestyksen ja Rooman imperiumin nopean laajenemisen takana Sekä myöhemmin Napoleon I:n voitokkuuden. ”Armeija marssii vatsallaan”, kuten Napoleon tunnetusti totesi. Modernissa sodankäynnissä mukaan tulivat ruoan toimittaminen junalla ja ilmateitse. Kylmässä sodassa ruoalla oli myös suuri propagandamerkitys.


Kirjan viimeisessä osassa ”Ruoka, väestö ja kehitys” keskitytään pohtimaan Vihteää vallankumousta, geenimuuntelua ja keinolannoitteita, väestönkasvua ja sitä, mihin suuntaan ruokatuotanto tulevaisuudessa voisi kulkea.


Helposti lähestyttävä ja kumman koukuttava tietokirja, jossa paljon asiaa on saatu mahdutettu selkeästi ilmaistuun muotoon vain n. 250 sivuun.


Suosittelen.






Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

9. Tietokirja