2. maaliskuuta 2015

Tulen tyttäriä

Maria Carole


Osuuskumma, 2014



Maria Carolen esikoisteos Tulen tyttäriä on sekoitus romantiikkaa ja fantasiaa. Kirja on kevyt ja samalla vakava.

Meleniassa ylhäällä vuorella asuvat jumalat. Jumalat hallitsevat eri elementtejä, tulta, vettä, ilmaa, maata ja parantamista. Jumalten ja ihmisten jälkeläiset, knameirat ja altameirat, asuvat Nelvikassa omassa kaupungissaan tai toimivat sotilaina. Knameirojen yhteiskunnassa arvoasteikko muodostuu sen perusteella, kuinka paljon jumalten verta heissä piilee. Arvossa alhaisimpia ovat altameirat, joiden perimässä on jumalaa alle puolet. Erillään puolituisista elävät ihmiset, jotka yhtäaikaa pelkäävät ja ihailevat näitä.

Kirjassa ei ole erillisiä lukuja, vain isompi alkukirjain merkitsemässä, milloin kertoja siirtyy seuraamaan toista henkilöä. Kertomus seuraa vuoroin Naarnia, Emmaa, Liviaa ja Vanjaa. Tulen tyttäriä tapahtuu sodan kupeessa, mutta se on kertomus yksilöistä ja heidän valinnoistaan ja kohtaloistaan. Itse sotaa ei kuvata, sen yksityiskohdat jäävät tarkoituksella epäselviksi. Sen vaikutelman sain, että tätä sotaa on jatkunut kauan, mutta hämäräksi jää kauanko sota on kestänyt ja ketä vastaan sitä käydään. Jotain kylmiä otuksia ne olivat.

Melanjan maailmaa ei sinänsä lähdetä kuvaamaan, mutta kertomuksen edetessä esiin nousee asioita, jotka auttavat kuvitelemaan, miten asiat siellä toimivat. Ympäristö on epämääräisen historiallinen, lähinnä mieleen tulee keskiaika, mutta välillä voitaisiin olla vaikka toissavuosisadan alkupuolella suomalaisessa maalaisyhteisössä. Toisaalta mukaan on heitetty hiukan yliluonnollisia elementtejä ja yhteiskunta on yllättävän vapaamielinen.

Naarni on knameira, ihmisten ja jumalten sukua tulen talosta. Hän suorittaa 30-vuotista palvelustaan sotilaana pitkässä sodassa, jota käydään Melanjan itärajalla kylmän otuksia vastaan. Naarni on hyväksynyt kohtalonsa sotilaana, yhtenä parhaimpien joukossa, mutta se ei ollut elämä, jonka hän olisi itse valinnut.

Sudenkulmassa, tunnin kävelymatkan päässä lähimmästä kylästä, asuu Emma. Emma on ihminen, joka nuorena unelmoi muutoksesta, uusista tuulista ja seikkailuista. Arki kuitenkin tarttui kiinni, kun Emma sai nuorena pojan, Aton. Hän hoitaa yksin pojan ja talon.

Eräänä talvipäivänä Emman hiljaiseen elämään ilmestyy Naarni. Tämä pysähtyy hänen talolleen pyytämään yösijaa. Naarni ja hänen toverinsa Anneke ovat paenneet väijytyksestä ja Anneke on vakavasti loukkaantunut. Naiset jäävät toipumaan Sudenkulmaan ja Emman ja Naarnin välillä kipinöi välittömästi. He rakastuvat. Molemmat tietävät, että Naarnin on pian taas lähdettävä. Sotilaan velvollisuus on palata taisteluihin.

Livia on omapäinen nuori altameira tulen talosta. Hän pakenee Nelvikasta kuultuaan hänelle järjestetystä avioliitosta. Naarni ja hänen sotilastoverinsa, parantajien talosta tuleva Vanja, lähtevät hakemaan tyttöä kotiin. Livia ei kuitenkaan tahdo palata ja lopulta Naarni vie tämän Emman luokse. Näin kaikkien kolmen naisen kohtalot liittyvät toisiinsa. Kukin omalla tavallaan naiset pyrkivät muokkaamaan omaa elämäänsä.

Alkuun oli hiukan vaikea päästä mukaan kirjan tunnelmaan, odotin enemmän magiaa ja nopeampia tapahtuman käänteitä. Lämpenin kuitenkin kirjalle, sen tekstissä on vangitseva rytmi ja kiinnyin pian henkilöihin. Juonen edetessä mukaan tulee myös enemmän fantasialle tyypillisiä käänteitä. Pääpaino on kuitenkin ihmissuhteissa. Emman ja Naarnin sekä sekä vähemmässä määrin Livian ja Vanjan rakkaustarinoissa. Emma tuo Naarnin elämään toivoa ja valoa. Naarni joutuu kuitenkin olemaan paljon poissa ja kaikki hänen pyrkimyksensä parantaa tilannetta tuntuvat valuvan hiekkaan. Vanja taas rakastuu Liviaan, joka ei ensin ole kiinnostunut hänestä, mutta vähitellen asiat muuttuvat. Tämä kirja on hyvin kirjoitettua romantiikkaa, ei mitään siirappihöttöä, lisää plussaa siitä, että eroottiset kohtaukset ovat rentoja ja luontevia.

Carole kirjoittaa viehättävästi ja elävästi. Tulen tyttäriä on ihana kirja. En ole suuri romantiikan ystävä, mutta silti on sanottava näin: ihana kirja.  Ehdottomasti yksi vuoden mieleenpainuvimmista lukukokemuksista.



Kaunis kansi
Kannen kuva: Alice Smith


Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti