29. maaliskuuta 2015

Kultamuna

Donna Leon


Otava, 2015

Alkuteos: The golden egg

Suomentaja: Kaija Sivill


Edellisen Donna Leonin lukemisesta onkin jo jonkun aikaa, joten ilahduin kun bongasin tämän kirjastosta. Näiden lukeminen on ilahduttavan kotoisaa ja tuttua. Kultamuna on Donna Leonin Guido Brunetti -dekkareista jo 22. Oli ihana taas sukeltaa Donna Leonin maailmaan. Odotin kirjalta etenkin sitä, että pääsen kurkistamaan Brunettien lämminhenkistä perhe-elämää, tunnelmoimaan romanttista Venetsian kuvausta ja seuraamaan Brunettia, kun hän melankolisen filosofoivaan tapaansa ratkoo rikoksia apunaan työtoverinsa upea signorina Elettra ja uskollinen Vianello. Herkulliset ruokakuvaukset ilahduttavat myös.

Brunettin vaimo Paola kuulee paikallisen pesulan kuuron apumiehen kuolleen. Hän tajuaa, ettei edes tiedä miehen nimeä, vaikka on nähnyt tätä usein. Brunetti lupaa vilkaista asiaa rauhoittaakseen Paolaa. Mies, nimeltään Davide, on kuollut lääkkeiden yliannostukseen. Kummallisen asiasta tekee se, että Davidea ei löydy mistään virallisesta järjestelmästä. Daviden äiti väittää, että tämän henkilökortti ja muut paperit hävisivät jokin aika sitten heille tehdyn murtovarkauden aikana. Koska Davidea ei voi haudata, ellei voida todistaa, kuka hän oli, alkaa Brunetti tutkia asiaa. Hänen epäilyksensä kuitenkin heräävät, koska Daviden äiti käyttäytyy salailevasti ja yksi Venetsian vaikutusvaltaisista suvuista näyttää sekaantuneen asiaan.

Tällä kertaa Leon ei ole kirjoittanut mukaan laajaa rikollis- tai lahjontavyyhteä. Juoni on keskimääräistä yksinkertaisempi ja jäntevämpi. Se keskittyy muutamien keskeisten henkilöiden ympärille. Psykologinen kuvaus on onnistunutta ja Leon onnistuu yllättämään lukijan muutamaan otteeseen. Kirja on nimetty kekseliäästi, vaikka tajusin vasta lopussa, miksi kirjan nimi on Kultamuna.



Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti