8. maaliskuuta 2015

Ei paluulippua


Maria Lang


Gummerus, 2012


Alkuteos: Ingen returbiljett

Suomentanut: Liisa Vihko


Luulin lukeneeni kaikki Maria Langin suomennetut dekkarit, mutta yhtenä päivänä selaillessani kirjaston dekkarihyllyä osui silmiini uusi lukematon Maria Lang. Gummerus on kustantanut alunperin vuonna 1968 ilmestyneen teoksen Ei paluulippua. En ollut uskoa silmiäni. Lukematon Maria Lang!!!

Christer Wijk saa tutkittavakseen hankalan tapauksen. Mälardalen -junasta löytyy ruumis. Onneksi paikalla on ollut myös Christian Wijkin tuttava, tarkkasilmäinen kirjailija Almi Graan, joka Tukholmasta kotiin matkatessaan ehti tarkkailla kanssamatkustajiaan. Erityisesti hän oli kiinnittänyt huomiota samassa junavaunussa istuvaan johtajanoloiseen  mieheen, joka matkan aikana riitaantui usean eri ihmisen kanssa. Junan lähestyessä päämääräänsä huomataan, että mies on murhattu. Murhaaja on onnistunut suorittamaan tekonsa ilman, että kukaan on huomannut mitään epäilyttävää. Mies on monimiljonääri Martin Olsén. Junassa on läsnä myös yllättävän monta ihmistä, joilla kaikilla on jonkinlainen motiivi murhaan.

Kirja on hieman nopeatempoisempi ja tiiviimpi kuin monet muut Maria Langin teokset. Christer Wijkillä on silti aikaa jututtaa rauhassa epäiltyjä ja paljastaa samalla taustalla piilevät ihmissuhteiden kiemurat. Yleensä Maria Langin henkilöt ovat aina valmiita puhumaan innokkaasti kirjallisuudesta, teatterista, oopperasta ja arkkitehtuurista, mutta tässä kirjassa kulttuuriviittaukset jäävät vähemmälle. Juoni etenee mallikkaasti ja kevyesti, mutta syyllistä saa miettiä loppuun asti.

Maria Lang on tapansa mukaan luonut taitavan palapelimysteerin. Vaikka Ei paluulippua ei ole Maria Langin teosten parhaimmistoa, se on silti erittäin hyvä klassinen kuka sen teki -dekkari, joka aukeaa lukijalle vähän kerrallaan.






Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti