28. helmikuuta 2015

Himo - langenneet enkelit, osa 2

Tämä kaveri näyttää kyllä aivan liian
 nuorelta ja viattomalta ollakseen Jim.

J.R. Ward


Basam Books, 2013


Alkuteos: Crave

Suomentaja: Tanja Kielinen


Kirjasarjan ensimmäisessä osassa Jim Heron sai tietää, että hänet on valittu ratkaisemaan maailman kohtalo taistelussa hyvän ja pahan - enkelien ja demonien - välillä.

Himossa Jim on suorittanut koeaikansa ja on muuttunut enkelimäisemmäksi kuin edellisessä kirjassa. Hän on saanut siivet ja voi tarvittaessa muuttua näkymättömäksi ja omaa yliluonnolliset voimat, jotka yllättävät myös Eddien ja Adrianin, langenneet enkelit, jotka avustavat Jimiä tämän tehtävässä.

Kirjassa tutustutaan enemmän Jimin menneisyyteen ja siihen armeijan erikoisjoukkoon, johon hän aiemmin kuului. Näistä X-joukoista ei yleensä juuri kukaan päässyt irti elinaikanaan. Niinpä kun Jimin vanha armeijakaveri Isaac Rothe saa tarpeekseen ja karkaa omille teilleen, määrätään hänet tapettavaksi. Jim haluaa auttaa Isaacia, sillä aikaa kun odottaa uutta tehtäväänsä. Pian Jim kuitenkin päättelee, että Isaac on hänen seuraava pelastettavansa.

Isaac Rothe ansaitsee rahaa tappelemalla laittomissa otteluissa. Kun hänet pidätetään, saa hän asianajajakseen Grier Childen. Grier on varakas ja menestynyt asianajaja, joka työskentelee välillä ilmaisena oikeusavustajana. Ja tietysti heidän välilleen syntyy romanssi, jossa on esteitä ja väärinkäsityksiä.  Samalla Jim ja demoni Devina jatkailevat taisteluaan sieluista.

Devinasta saadaan tietää lisää. Samoin muista hahmoista. Devinan käynnit psykologilla olivat oikeasti aika hauskaa luettavaa, samoin esimerkiksi se millaiseksi Ward kuvailee taivaan. Tällaiset pikkujutut pitävät kirjan sen verran kiinnostavana, että sitä jaksaa lukea. Toisaalta ihan liikaa Grierin ja Isaacin romanssia ja sen makuukamaripuolta. Kirjan stereotyyppiset sukupuoliroolit ovat ärsyttäviä ja naishahmot jäävät pinnallisiksi.

Jokin kumma näissä kirjoissa on, niitä on ihan kiva lukea, vaikka niissä ärsyttää toisaalta moni, moni asia.

27. helmikuuta 2015

Elämän ja kuoleman salaisuudet

Tämä kirja lähti mukaan sattumalta,
vain kauniin kannen perusteella.


Rebecca Alexander


Like, 2014


Alkuteos: The secters of life and death

Suomentaja: Sami Heino




Rebecca Alexanderin Elämän ja kuoleman salaisuudet on kirjailijan esikoisteos. Se on vahva ja kiehtova tarina, jota lukee ilolla.

Kun rautatieasemalta löytyy nuoren tytön ruumis, johon on maalattu erikoisia symboleja, pyytää poliisi apua Felix Guichardilta, salatieteisiin perehtyneeltä sosiaaliantropologilta. Felixin tutkimukset paljastavat, että symboleilla on yhteys elisabethinaikaiseen tiedemieheen John Deehen ja tämän apulaiseen Edward Kelleyhyn. Felixin jäljittäessä dokumentteja, joiden hän uskoo liittyvän tapaukseen, hän tutustuu Jackdaw Hammondiin. Nainen on selvästi sekaantunut asiaan. Jackdaw, jota yleisemmin kutsutaan vain Jackiksi, on laina-aikalainen. Ihminen, jonka olisi pitänyt kuolla aikanaan, mutta joka pysyy hengissä taikuuden avulla. Laina-aikalaisten veri on haluttua, koska sillä voi parantaa sairauksia. Nyt Jackilla on perässään useita tahoja, jotka haluavat saada käsiinsä hänet ja hänen suojattinsa Sadien.

Puolassa vuonna 1585 John Dee ja Edward Kelley kutsutaan hoitamaan kuolemansairasta Elisabeth Bathorya. Bathoryjen linnasta Dee ja Kelley löytävät sellaista pahuutta, joka kauhistuttaa heitä, mutta henkensä pelastaakseen on heidän käytettävä syntisiä keinoja kreivittären tervehdyttämiseksi.

Tarina kulkee kahdessa ajassa. Alexander kuljettaa tarinaa hyvin ja siirtyy sujuvasti aikakausien välillä. Nykyajassa kulkeva tarina kelpaisi myös itsenäisenä tarinana, mutta menneisyyden tapahtumien seuraaminen antaa kirjalle syvyyttä ja se tehosti kirjan kauhuelementtiä korostamalla sitä, millaisten vanhojen ja pimeiden voimien kanssa Jack ja Felix joutuivat tekemisiin. Itse pidin molemmista tarinan juonteista yhtälailla.

Ainoa asia, joka kirjassa hieman ontui oli Jackin ja Felixin rakastuminen toisiinsa. Se kävi hieman liian nopeasti. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen Felix päättää salata poliisilta Jackin osallisuuden tapaukseen. Muuten Alexander käsittelee suhdetta varsin hienovaraisesti. Oli hauskaa lukea vaihteeksi fantasiakirja, jossa päähenkilöt ovat aikuisia ja käyttäytyivät sen mukaisesti.

Alexander on luonut kirjaan vangitsevan tarinan sekä elävän ja persoonallisen henkilökaartin. Heistä lukisin mielelläni lisääkin ja toivonkin, että myös kirjan jatko-osa The secrets of blood and bone suomennetaan.

Elämän ja kuoleman salaisuudet on intensiivinen tarina, joka ei päästä irti lukijasta vielä pitkään aikaan senkään jälkeen, kun viimeinen sivu on jo käännetty.

*****
Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella


26. helmikuuta 2015

A Load of old tripe

Gervase Phinn


Michael Joseph, 2009


Gervase Phinnin kauniisti kirjoitettu lastenkirja yksitoistavuotiaasta James Joseph Johnsonista, eli Jimmystä, joka asuu vanhempiensa kanssa punaisessa  tiilitalossa Yorkshiressa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 50-luvun loppuun. Jimmyn isä työskentelee terästehtaassa ja äiti kulmakaupassa. Kirjassa seurataan Jimmyn elämää ja sen tapahtumia. Mitään varsinaista juonta ei ole. Jimmy käy koulua ja viettää aikaa kavereidensa (mm. Michael Sidebottom  ja Ignatius Plunkett) kanssa, on koiravahtina, mukana hyväntekeväisyysmyyjäisissä ja juoksee vanhempiensa asioilla. Kerronta on lämmintä ja humoristista, mutta rehellistä.

Minusta tämä oli oikein hauska kirja. Lopussa kirjailija onnistui yllättämään. Lastenkirjoilta odottaa yleensä sellaista optimistista kaikki järjestyy-loppua, mutta Phinn päätyy realistiseen (muttei silti onnettomaan) ratkaisuun. Pidin tavasta, jolla kirjassa tutustuttiin 50-luvun elämään kaunistelematta, myös aikakauden epäkohdat näkyvät kirjassa. Tästä huolimatta A load of old tripe on hauska ja kevyt lastenkirja.

Kirjan opetus: maailma ei ole aina reilu paikka.





25. helmikuuta 2015

Halu - langenneet enkelit, osa 1


J.R. Ward



Basam Books, 2012


Alkuperäisteos: Covet

Suomentaja: Tanja Kielinen



J.R. Wardin kirjat ovat niin suosittuja, että päätin ottaa yhden luettavaksi, vaikka arvelin, ettei tällainen paranormaali romantiikka olisi ihan minun juttuni. Eikä se ihan olekaan, mutta kyllä tämä osoittautui yllättävän hyväksi kirjaksi.

Kirjan alkuasetelma on kiinnostava. Ihmiset ovat nappuloita pelissä, jota enkelit ja demonit pelaavat keskenään, mutta nyt peli aiotaan puhaltaa poikki. Pelattavana on enää yksi viimeinen peli, jonka lopputuloksesta riippuu koko maailman kohtalo ja voittaja saa kaiken. Peliin valitaan pelaaja, joka saa tehtäväkseen ratkaista pelin vaikuttamalla seitsemän ihmisen elämään. Hänen on saatava nämä tekemään oikeita valintoja hyvän ja pahan välillä.

Jim Heron on erikoisjoukkojen sotilas paossa entistä elämäänsä. Jim työskentelee rakennustyömaalla, jossa sähköiskun saatuaan hän herää taivaassa, missä hänelle annetaan tehtäväksi maailman pelastaminen. Jimin ensimmäinen kohde on työlleen omistautunut rikas liikemies Vin di Pietro, jonka on opittava arvostamaan elämässään muutakin kuin rahan tekoa. Vin on jo kihlaamassa tyttöystävänsä Devinan, kun hän tapaa Marie-Theresen, joka elättää itseään ja poikaansa työskentelemällä prostituoituna. Marie-Theresen ja Vinin onni on vaakalaudalla, kun paholainen tekee kaikkensa riistääkseen Vinin itselleen.

Tässä paranormaalissa romanssissa on liian vähän paranormaalia ja liikaa romanssia. Vinin ja Marie-Theresen rakkaustarina vei aivan liikaa tilaa. Kaipaisin lisää taustatietoa tästä maailmasta sekä sen toiminnasta ja lainalaisuuksista.

Ward kirjoittaa hauskasti ja vauhdikkaasti, erilaisia sivujuonia on paljon. Kiinnostavimpia henkilöitä kirjassa ovat sivuhahmot, eikä Jimkään hullumpi ole. Ensin ajattelin, etten vaivaudu lukemaan lisää tätä sarjaa, mutta toisaalta tahtoisin tietää lisää Jimin enkelikavereista ja siitä kuinka Jim selviytyy tehtävästään.

22. helmikuuta 2015

The rise and fall of the wonder girls


Sarah May

Harper, 2009

Rauhallisessa englantilaiskaupungissa, jossa ei koskaan tapahdu mitään, ystävykset Vicky, Ruth, Grace ja Saskia aloittavat lukion viimeisen luokan. Kun kaikki neljä tyttöä tulevat raskaaksi samoihin aikoihin, lähtee liikkeelle varsinainen juoruaalto - olivatko raskaudet tahallisia, onko lapsilla sama isä, onko takana, jokin kultti - ja myös valtakunnalliset lehdet kiinnostuvat asiasta. Tytöt ja heidän perheensä, jotka kaikki ovat tavallaan onnettomia, joutuvat miettimään, miten jatkaa elämässä eteenpäin.

The rise and fall of the wonder girls lupaa etukannessaan mustasydämistä saippuaoopperaa, mutta siitä jäädään kauas, vaikka Sarah May kirjoittaakin tarkkanäköisesti ja paikoin hauskasti. Sääli, sillä aihe olisi kiinnostava. Lukukokemus oli jokseenkin mitäänsanomaton. Tajusin parin ensimmäisen luvun jälkeen, että olen lainannut kirjan aiemminkin, mutta jättänyt kesken. Tällä kertaa sinnittelin kirjan loppuun saakka. 






Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken



19. helmikuuta 2015

Tuhopolttaja


Anna Jansson



Gummerus, 2014

Alkuteos: Dans på glödande kol

Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom


Anna Jansson on onnistunut taas kirjoittamaan hienon dekkarin.

Tuhopolttaja on 14. kirja Maria Wern -sarjassa. Tapahtumat sijoittuvat Gotlantiin. Syyskuussa, kun turistit ovat lähteneet ja jättäneet Visbyn hiljaiseksi alkaa kaupungissa tuhopolttojen sarja. Alkuun paloja uskotaan lasten sytyttämiksi, mutta kun paikallisen poliitikon Simon Fredmanin vaimo kuolee tulipalossa on poliisien alettava miettiä, mikä on tekijän motiivina. Fredmanien autoa oli aiemmin sabotoitu. Voisiko se liittyä jotenkin tulipaloon, vai onko kysymys jostain heidän työhönsä liittyvästä.

Jotenkin tapaukseen liittyy myös lähettyvillä asuu 11-vuotias Leo, jota kiusataan koulussa. Leon äiti on kuollut, eikä muusikkoisällä ole tarpeeksi aikaa huolehtia pojasta. Jotenkin tapaukseen liittyy myös Marian uuden ihastuksen Björnin entinen tyttöystävä.

Janssonin ihmissuhdekuvaukset ovat realistisia ja tapahtumiin ja henkilöihin on helppo samaistua. Henkilöhahmot on rakennettu huolella ja erilaisia konflikteja kuvataan huolella eri näkökulmista. Lopulta osa niistä ei kuitenkaan liity murhaan ja ne hidastavat juonen kulkua. Tämä ei juuri haitannut, mutta vähän enemmän etsivätyötä olisin kaivannut. Juoni on ehjä ja lukijan kiinnostus säilyi loppuun asti. Vahva kokonaisuus.

Suosittelen.




Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

49. Jännityskirja tai dekkari 

Listattu luettuja II

Näistä kirjoista oli tarkoitus tehdä omat postaukset tänne lukupäiväkirjaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Aikaa kului, enkä jaksanut enää jälkeenpäin kirjoittaa pitkälti.


Skeletons / Jane Fallon (Penquin Books, 2014)
The only thing worse than not knowing a secret is discovering one...
Jen on naimisissa mukavan miehen kanssa, jolla on mukava perhe, jonka kanssa he ovat hyvin läheisiä. Jenin oma perhe-elämä on ollut hankalaa, joten hänestä on ihanaa kuulua tähän lämpimään perheeseen, jossa perheenjäsenillä on hyvin läheiset välit. Kun Jane saa tietää salaisuuden apestaan, on hänen päätettävä, mitä tehdä. Kirja oli aika ennalta-arvattava ja paikoin hieman epäuskottava. Keskinkertaista chick-litiä.


David Lodge / A man of parts : a novel (Harvill Secker, 2011)

Hieno elämänkertaromaani H.G. Wellsistä. Saatuaan tietää olevansa parantumattomasti sairas H.G. Wells muistelee elämäänsä. Guardianin arvostelu täällä


Started early, took my dog / Kate Atkinson  (Black Swan, 2010)

Neljäs osa Kate Atkinsonin mainiossa Jackson Brodie -sarjassa. Kirjassa yksityisetsivä Jackson Brodie on suorittamassa päällisin puolin yksinkertaiselta näyttävää tehtävää. Hänen olisi löydettävä Uudessa-Seelannissa asuvan asiakkaansa biologiset vanhemmat. Juttuun on tietysti sotkeutunut paljon muutakin ja asiat mutkistuvat. Kirjassa ollaan vuoroin 70-luvulla ja vuoroin nykypäivässä ja Brodien lisäksi kertojina toimivat Tracy Waterhouse niminen entinen poliisi, jonka ennalta-arvattava elämä muuttuu totaalisesti yhden impulsiivisen teon myötä sekä seitsemänkymppinen näyttelijä Mathilda `Tilly` Squares, joka sotkeutuu tapahtumiin. Atkinson pitää hienosti kaikki nauhat käsissään ja kokoaa ehjän ja vivahteikkaan kertomuksen.


Jane Blond: elä ja anna toisten kuolata / E. Saarinen (Jane Blond -kustannus 2012 [Bookwel])

Hauska agenttiparodia, jossa kaunis agentti Blond, Jane Blond, etsii järjestönsä pomoa L:ää, joka on kadonnut. L on La Salle Spektre nimisen konnan vankina ranskalaisessa linnassa, jossa aiotaan järjestää salainen ja rikollinen muotinäytös. Tietysti mukana on myös romanssi Janen ja hänen vastustajansa, kauniin superrikollisen, välillä.


Tuli / Angie Sage (WSOY, 2014)

Septimus Heap -sarjan seitsemäs ja viimeinen osa. Hauskaa ja vauhdikasta nuorten fantasiaa. Lopussa Sage toi yhteen kaikki juonenpäät. On vähän sääli, että sarja loppui, mutta onneksi Sagen seuraavakin kirjasarja (TodHunter Moon) tapahtuu samassa maagisessa maailmassa.


Vanhat kuviot / Maarit Verronen (Tammi, 2012)

Novellikokoelma, joka on jaettu kolmeen osaan piiloutujiin, vastustajiin, ja lähtijöihin. Kirjan novellit eivät liity toisiinsa. Verroselle tyypillisellä havannoivan neutraalilla kertojan äänellä tarkastellaan henkilöitä, jotka erilaisissa arkipäiväisissä tai hiukan oudoissa olosuhteissa reagoivat itselleenkin yllättävällä tavalla. Tapahtumia kuvataan tavalla, joka saa oudon käyttäytymisen vaikuttamaan ymmärrettävältä ja välillä ns. normaali käytös tuntuu vuorostaan oudolta.


Ragnarök - jumalten tuho / A.S. Byatt (Tammi, 2013)

Kertoja on nuori tyttö, josta kirjassa käytetään vain nimitystä Laiha lapsi. Hän on toisen maailmansodan aikana äitinsä kanssa evakossa Britannian maaseudulla. Isä on lentäjä, jota kaivataan kotiin, mutta tyttö ei jaksa uskoa hänen palaavan. Hän lukee intohimoisesti Asgård ja jumalat -kirjaa
ja peilaa sen muinaisskandinaavisiin myytteihin maailmasta ja sen lopusta sotaa, maailmaa ja itseään. Yhteyksiä lukemansa ja itsensä välillä. Mutta silti Ragnarökissä on kyse muustakin. Lyhyeen kirjaan mahtuu paljon. Suosikkikirja.



16. helmikuuta 2015

Nimikirjainmurhat: uusi Hercule Poirot -mysteeri

Sophie Hannah


WSOY, 2014

Alkuteos: The monogram murders

Suomentaja: Terhi Vartia


Alkuun täytyy sanoa, että inhosin tätä kirjaa jo ennen kuin edes aloitin sitä. En ollut tosiaankaan ilahtunut, kun kuulin Agatha Christien perikunnan antaneen luvan uuden Hercule Poirot -kirjan kirjoittamiseen. Enkä todellakaan aikonut lukea tätä. Todellakaan. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, kun näin Nimikirjainmurhat kirjaston Bestseller -hyllyssä. Luettuani kirjan voin todeta, että inhoan yhä tätä kirjaa.

Hercule Poirot oli huono karikatyyri itsestään.

Sophie Hannah on selvästi lukenut Christiensä hyvin. Hän tuntee Poirotille tyypilliset luonteenpiirteet ja maneerit. Niitä toistetaan liikaa ja korostetaan turhan karkeasti ja tuloksena on kiusallisen kehno versio Poirotista. Sitä paitsi Hannah ja minä tulkitsemme Poirotia eri tavoin. Joissain kohdin Poirot toimii tavoilla, jotka minusta ovat hänelle täysin epäluonteenomaisia.

Nimikirjainmurhissa eletään vuotta 1929. Poirot lomailee täysihoitolassa Lontoossa, vain muutamansadan metrin päässä kotitalostaan, voidakseen nauttia joutilaasta levollisuudesta. Hän haluaa hidastaa poukkoilevia ajatuksiaan ja säästää pienien harmaiden aivosolujensa voimia.  Hän on myös löytänyt vinoseinäisen kahvila Pleasantin, jossa hänestä on tullut vakioasiakas. Eräänä iltana Poirotin istuessa kahvilassa, sisään syöksyy nainen, jonka pelokas olemus kiinnittää Poirotin huomion. Nainen kertoo olevansa vaarassa, mutta ei tahdo apua, sillä hän uskoo tulevansa murhatuksi väistämättä.  Muutamien arvoituksellisten lauseiden jälkeen nainen pakenee kahvilasta.

Täysihoitolassa asuu Poirotin lisäksi Scotland Yardin etsivä Edward Catchpool, joka tutkii Bloxham nimisessä hotellissa tapahtuneita murhia. Hotellissa on murhattu kolme ihmistä, mies ja kaksi naista. Uhrit on myrkytetty hotellihuoneissaan ja aseteltu siististi makaamaan lattialle nimikirjaimin koristettu kalvosinnappi suussaan. Poirot ymmärtää tapausten liittyvän kahvilan naiseen ja puhuu itsensä mukaan tutkimuksiin. Tutkimuksissa ilmenee, että nainen ja uhrit tunsivat toisensa ja rikoksen syyt ovat kaukana menneisyydessä, pienessä maalaiskylässä Great Hollingissa.

Edward Catchpool lienee epäpätevin etsivä, johon olen koskaan törmännyt. Hänen tehtävänään on toimia watsonina Poirotille ja toimia tarinan kertojana. Hahmona Catchpool jää epäsympaattiseksi ja harmaaksi. Lukuunottamatta muutamaa sivuhenkilöä tämä sama elottomuus vaivaa muitakin kirjan henkilöitä. Heidän kohtaloistaan on vaikea välittää.

Kirja ei ollut niin huono kuin odotin. Sophie Hannah ei kirjoita huonosti, päinvastoin, kyllä tästäkin kirjasta näkee Hannahin osaavan kirjoittaa. Hän on luonut ihan siedettävän dekkarin. Välillä tapahtumat etenevät liian hitaasti, yksityiskohtia on liikaa eikä kirjailija onnistu pitämään juonen kaikkia lankoja käsissään. Viimeisen kolmanneksen aikana jännite katoaa kirjasta lähes täysin. Agatha Christie oli tietysti mestari ylläpitämään epäilystä siitä, kuka on murhaaja loppusivuille saakka, eikä ole realistista odottaa Hannahin pystyvän samaan, mutta murhaaja oli kyllä aivan liian helppo keksiä jo varhaisessa vaiheessa. Poirotin loppupuheenvuoro, jossa selvitettiin, miten kaikki tapahtui, venyi aivan liian pitkäksi.

Jos tämä olisi itsenäinen kirja ilman Poirotia, sanoisin että tässä on mukiinmenevä dekkari, jonka lukee kerran. Ei kovin hyvä. Ei kovin huono. Tämä kirja kaatuu siihen, että siinä ei ole onnistuttu luomaan Agatha Christien tyyliä eikä henkeä.








Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä


14. helmikuuta 2015

Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa

Alberto Angela


Art House, 2014

Alkuteos: Amore e sesso nell'antica Roma

Suomentaja: Terhi Havila


Alberto Angelan Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa on yleistajuinen tietokirja, johon on sekoitettu mukaan hiukan romaania. Kirjassa seurataan vuoronperään yhdeksää kuvitteellista henkilöä, joita käytetään elävöittämään asiatekstiä. Kaunokirjallisuuden keinoja käyttäen kirjoittaja kuvaa näkymiä Rooman kaduilla, kodeissa ja kylpylöissä. Ensimmäisessä luvun alussa seurataan nuorta miestä salaiseen tapaamiseen tämän rakastetun kanssa. Tämä toimii johdantona, kun Angela siirtyy käsittelemään roomalaisten rakkauteen ja seurusteluun liittyviä kysymyksiä. Häätavoista kertovassa luvussa taas seurataan 12-vuotiaan tytön valmistautumista morsiameksi hääpäivänsä aamuna. Angela kuvailee maalauksellisesti erilaisia näkymiä, ääniä ja tuoksuja tavalla, joka tuo hieman mieleen matkailujournalismin. Minusta tämä tyylikeino jäi varsin kömpelöksi ja häiritsi lukemista. Kun aihe on mielenkiintoinen ja kerronta muuten onnistunutta, ei minua tarvitse yrittää vietellä mukaan näillä epämääräisillä proosapätkillä.

Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa kattaa laajan alueen.  Tarkimmin syvennytään tutkimaan avioliittokäytäntöjä, sukupuolimoraalia, prostituutiota sekä seksuaalisuuden ja vallan suhdetta toisiinsa. Pintamuolisemmin mietitään sellaisia kysymyksiä kuin suutelivatko nuoretparit toisiaan julkisesti, lahjoittivatko miehet naisystävilleen kukkia, millainen oli roomalaisten kauneusihanne ja millaisia ehkäisymenetelmiä käytettiin.

Sekä esipuheessa että jälkisanoissa Alberto Angela painottaa sitä, että muinaiset roomalaiset eivät olleet turmeltuneita, vaikka populaarikulttuurissa heidät on usein esitetty sellaisina. Vaikka seksuaalisuutta pidettiin jumalten lahjana, josta sai nauttia ilman syyllisyyttä, oli yhteiskunnassa omat sääntönsä, joita ei sopinut rikkoa.

Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu historianörteille. Kirja ei silti ole vailla mielenkiintoa. Kaikenkaikkiaan Alberto Angela luo  hyvän yleiskuvan  roomalaisten rakkauselämästä, mutta aiemmin aiheeseen tutustuneille kirja ei anna paljon uutta informaatiota.





10. helmikuuta 2015

Marius

Outi Pakkanen

Crime Time, 2014


Anna Laine ei ole mukana Outi Pakkasen uusimmassa teoksessa, mutta muuten kirjasta löytyy juuri niitä asioita, joista olen nauttinut Pakkasen aiempia kirjoja lukiessani. On elävää Helsinki-kuvausta, syömistä, juomista ja hyvää ihmiskuvausta sekä jouhevasti kulkeva juoni. Marius on hyvää viihdettä, mutta ei Pakkasta parhaimmillaan. Tavanomaisen dekkarin tavoin alkava kertomus muuttuu pian psykologiseksi jännitykseksi, jota lukiessa saa pohtia, mikä onkaan totta ja mikä ei. 

Kirjan päähenkilö on nimettömäksi jäävä toimittaja, joka kutsutaan Suomeen kirjoittamaan juorulehti Säihkylle juttusarjaa Mariuksesta, koko kansan rakastamasta tv-persoonasta, joka on kuollut epäselvissä olosuhteissa. Kertojaa pyydetään juttusarjan toimittajaksi, koska hän on ollut Mariuksen nuoruuden tyttöystävä. On selvää, ettei päähenkilö ole koskaan täysin päässyt yli hänen ja Mariuksen erosta ja pian jo huomaa, kuinka asiat alkavat luisua hänen käsistään. 

Tarinaa oli ehkä venytetty hieman liikaa. Välillä se tuntui toistavan liikaa itseään. Loppu tuli hiukan yllätteäen ja käänsi asetelman niin, että koko aiempaa kertomusta oli arvioitava uudelleen sen valossa. Ikävä kyllä loppu oli hieman töksähtävä, siihen ei mielestäni viitattu tarpeeksi aiemmin, minkä vuoksi kirjan loppuosa olisi myös voinut olla hieman pidempi ja perusteellisempi. 

Kaiken kaikkiaan mukavaa lukemista. Dekkarina Marius ontuu, mutta Outi Pakkanen on taitava  ja ihan viihdyttävä kirjailija, joten ei tämä lukuhetki hukkaan mennyt.



Osallistun kirjalla HelMet-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteeseen.

32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi.

Huimaavat korot - luksuskenkien vaarallinen viehätys

Mirja Tervo


Atena, 2011

Mirja Tervo työskenteli New Yorkilaisessa kenkäkaupassa, jossa myytiin kalliita kenkiä. Humoristisella otteella Tervo esittelee kenkäkaupan asiakkaat ja työntekijät. Asiakkaat ovat lähinnä toinen toistaan epämiellyttävämpiä ja työ kenkäkaupassa on palkkaussysteemin takia erittäin kilpailuhenkistä. Parhaimmillaan Tervo on juuri kuvatessaan kaupan työyhteisöä. Kengistäkin riittää kiinnostavaa faktaa mutta, koska en itse ole kenkähullu, ei se noussut kirjan kiinnostavimmäksi anniksi.