17. maaliskuuta 2014

The library of unrequited love

Sophie Divry

Sophie Divry



MacLehose Press, cop. 2013

Alkuteos: La cote 400

Ranskasta englanniksi kääntänyt: 
Siân Reynolds


Takakansiteksti:

One morning a librarian finds a reader who has been locked in overnight. She begins to talk to him, a one-way conversation full of sharp insight and quiet outrage.

As she rails against snobbish senior colleagues, an ungrateful and ignorant public, the strictures of the Dewey Decimal System and the sinister expansionist conspiracies of the books themselves, two things shine through: her unrequited passion for a researcher named Martin, and an ardent and absolute love for the arts. 

A delightful divertissement for the discerning bookworm…


“To know your way round a library is to master the whole of culture, i.e. the whole world.”





“The sense that you’re having an intellectual exchange with the author, following his or her train of thought and you can accompany each other for weeks on end.”

Ylläoleva lainaus kirjasta sopii hyvin siihen lukukomukseen, jonka "The Library of Unreguited Love" tarjoaa lukijalle. Lyhyt teos on kertakaikkisen ihastuttava kirja kirjoista, lukemisesta, kirjastosta ja rakkaudesta. Tajunnanvirtana etenevä päähenkilön monologi etenee pyörähtäen välillä sivupoluille. Välillä kertoja myös vastaa kuulijalleen, emme kuule hänen kysymyksiään, mutta vastauksista saamme tietää hänen harvojen kommenttiensa sisällön.

“But when we go into a library and look at all those bookcases stretching into the distance, what descends on our soul, if not grace?”

Ranskalaisen pikkukaupungin kirjastonhoitaja löytää eräänä aamuna kirjastosta yöksi sisälle lukitun asiakkaan, jolle hän alkaa puhua. Hän kertoo työstään ja suhteestaan kirjoihin. Kertojassa on katkeruutta muutosta kohtaan. Hän inhoaa muutoksia ja yllätyksellisyyttä. Toisaalta hän selvästi elää kirjoista ja suhtautuu intohimoisesti ammattiinsa, josta hänellä on vahvoja mielipiteitä. "Yläkerran snobit" eli kirjaston esimiehet ja kaunokirjallisuusosaston kirjastonhoitajat ja kunnanpäättäjät, jotka leikkaavat kirjaston määrärahoja nostavat esiin kertojan kapinallisen puolen. Asiakkaisiin kertoja suhtautuu kaksijakoisesti, etenkin vanhuksiin ja lämmitelemään kirjastoon hakeutuneisiin laitapuolen kulkijoihin hän suhtautuu suojelevasti, mutta  kirjat vääriin hyllyihin palauttavat asiakkaat aiheuttavat suurta turhautumista. Punaisena lankana läpi kirjan kulkee rakkaus kirjoihin ja kulttuuriin.

“Love, for me, is something I find in books. I read a lot, it’s comforting. You’re never alone if you live surrounded by books. They lift my spirit.”

Hän kertoo myös yksinäisestä elämästään sekä yksipuolisesta rakkaudestaan Martin nimiseen tutkijaan. Mieheen, jolla on kaunis niska ja joka työskentelee kirjastossa säännöllisesti. Hänen päiviään värittää odotus. Joka päivä hän toivoo, että Martin tulisi kirjastoon ja huomaisi hänet.

“Book and reader, if they meet up at the right moment in a person’s life, it can make sparks fly, set you alight, change your life.”

Mahtava kirja kirjojen, kirjallisuuden ja kirjastojen tärkeydestä. Suosittelen lämpimästi kaikille kirjaihmisille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti