17. maaliskuuta 2014

The library of unrequited love

Sophie Divry

Sophie Divry



MacLehose Press, cop. 2013

Alkuteos: La cote 400

Ranskasta englanniksi kääntänyt: 
Siân Reynolds


Takakansiteksti:

One morning a librarian finds a reader who has been locked in overnight. She begins to talk to him, a one-way conversation full of sharp insight and quiet outrage.

As she rails against snobbish senior colleagues, an ungrateful and ignorant public, the strictures of the Dewey Decimal System and the sinister expansionist conspiracies of the books themselves, two things shine through: her unrequited passion for a researcher named Martin, and an ardent and absolute love for the arts. 

A delightful divertissement for the discerning bookworm…


“To know your way round a library is to master the whole of culture, i.e. the whole world.”





“The sense that you’re having an intellectual exchange with the author, following his or her train of thought and you can accompany each other for weeks on end.”

Ylläoleva lainaus kirjasta sopii hyvin siihen lukukomukseen, jonka "The Library of Unreguited Love" tarjoaa lukijalle. Lyhyt teos on kertakaikkisen ihastuttava kirja kirjoista, lukemisesta, kirjastosta ja rakkaudesta. Tajunnanvirtana etenevä päähenkilön monologi etenee pyörähtäen välillä sivupoluille. Välillä kertoja myös vastaa kuulijalleen, emme kuule hänen kysymyksiään, mutta vastauksista saamme tietää hänen harvojen kommenttiensa sisällön.

“But when we go into a library and look at all those bookcases stretching into the distance, what descends on our soul, if not grace?”

Ranskalaisen pikkukaupungin kirjastonhoitaja löytää eräänä aamuna kirjastosta yöksi sisälle lukitun asiakkaan, jolle hän alkaa puhua. Hän kertoo työstään ja suhteestaan kirjoihin. Kertojassa on katkeruutta muutosta kohtaan. Hän inhoaa muutoksia ja yllätyksellisyyttä. Toisaalta hän selvästi elää kirjoista ja suhtautuu intohimoisesti ammattiinsa, josta hänellä on vahvoja mielipiteitä. "Yläkerran snobit" eli kirjaston esimiehet ja kaunokirjallisuusosaston kirjastonhoitajat ja kunnanpäättäjät, jotka leikkaavat kirjaston määrärahoja nostavat esiin kertojan kapinallisen puolen. Asiakkaisiin kertoja suhtautuu kaksijakoisesti, etenkin vanhuksiin ja lämmitelemään kirjastoon hakeutuneisiin laitapuolen kulkijoihin hän suhtautuu suojelevasti, mutta  kirjat vääriin hyllyihin palauttavat asiakkaat aiheuttavat suurta turhautumista. Punaisena lankana läpi kirjan kulkee rakkaus kirjoihin ja kulttuuriin.

“Love, for me, is something I find in books. I read a lot, it’s comforting. You’re never alone if you live surrounded by books. They lift my spirit.”

Hän kertoo myös yksinäisestä elämästään sekä yksipuolisesta rakkaudestaan Martin nimiseen tutkijaan. Mieheen, jolla on kaunis niska ja joka työskentelee kirjastossa säännöllisesti. Hänen päiviään värittää odotus. Joka päivä hän toivoo, että Martin tulisi kirjastoon ja huomaisi hänet.

“Book and reader, if they meet up at the right moment in a person’s life, it can make sparks fly, set you alight, change your life.”

Mahtava kirja kirjojen, kirjallisuuden ja kirjastojen tärkeydestä. Suosittelen lämpimästi kaikille kirjaihmisille.



10. maaliskuuta 2014

Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria


Jaakko Hämeen-Anttila




Otava, 2014






Hämeen-Anttila on taas kerran kirjoittanut kiinnostavan ja helppolukuisen tietokirjan. Tällä kertaa käsitellään huumeiden kulttuurihistoriaa. Painopiste on eurooppalais-islamilaisessa maailmassa ja huumeiden esiintymisessä kirjallisuudessa. 

Kiinnostavimmat luvut ovat kirjan alussa, missä liikutaan islamilaisen maailman kulttuuripiirissä. Myös luvut, jotka kertovat ooppiumin ja hasiksen tulosta Eurooppaan ja niiden käytöstä ovat kiinnostavat. Kirjassa kerrotaan myös, miten erilaisia kaasuja (eetteriä, ilokaasua) käytettiin huumausainetarkoituksessa. Vähemmän kiinnostavana itse pidin esimerkiksi kertomuksia lsd:n ja kokaiinin valmistamisesta. Niillä ei tosin ole kovin pitkää historiaa, josta ammentaa. 

Hämeen-Anttila kritisoi huumeiden kriminalisointia, joka aloitettiin 1900-luvulla ja joka samalla loi huumeiden ympärille kasvaneen järjestäytyneen rikollisuuden. Hän ei tarjoa valmiita vastauksia siihen, mitä olisi tehtävä lainsäädännön tai huumeisiin kohdistuvien asenteiden suhteen, vaan toteaa että aiheen historian tunteminen lisää mahdollisuutta keskustella asiasta kiihkottomasti.


9. maaliskuuta 2014

Bookworm

Christopher Nuttall



Takasivulta:

Elaine is an orphan girl who has grown up in a world where magical ability brings power. Her limited talent was enough to ensure a magical training but she’s very inexperienced and was lucky to get a position working in the Great Library. Now, the Grand Sorcerer – the most powerful magician of them all – is dying, although initially that makes little difference to Elaine; she certainly doesn’t have the power to compete for higher status in the Golden City. But all that changes when she triggers a magical trap and ends up with all the knowledge from the Great Library – including forbidden magic that no one is supposed to know – stuffed inside her head. This unwanted gift doesn’t give her greater power, but it does give her a better understanding of magic, allowing her to accomplish far more than ever before. 



Elaine on hiljainen, epävarma ja ujo tyttö, joka on viettänyt lapsuutensa orpokodissa. Hän ei tiedä mitään taustastaan. Taikakoulussa yläluokkaiset tytöt kiusasivat Elainea rankasti. Elaine ei ole maagikkona kovinkaan voimallinen, joten hän on saanut työpaikan kirjastosta. Siellä sattuneen maagisen vahingon vuoksi Elaine tempautuu mukaan vaarallisiin tapahtumiin, joissa koko maailman tulevaisuus on vaakalaudalla. Samalla hän kasvaa sekä ihmisenä, että velhona. Vaikea sanoa oliko loppu onnellinen vai onneton. Ainakin yllättävä. Pidin siitä, että Elainesta ei tule yksiselitteisesti sankaria ja magiasta on maksettava hintansa.

Hieno kirja! Mukaansatempaava ja jännittävä.



Ender

Orson Scott Card



Ursa, 1990

Alkuteos: Ender's Game

Suomentaja: Veikko Rekunen

Esipuhe: Anetta Meriranta




Kirja päätyi minulle kaverin suosituksesta. Kannen perusteella en olisi varmaan tarttunut tähän kirjaan. Varsinkaan kun kirjasta äskettäin tehty elokuva ei vaikuttanut mielestäni kiinnostavalta. Olen kuitenkin iloinen, että luin kirjan. Kyseessä on erittäin hyvä psykologinen tieteiskirja.

Ender elää tulevaisuuden maailmassa, missä väestönsäännöstelyn vuoksi ei perheessä saa olla yli kahta lasta. Ender kuitenkin on vanhempiensa kolmas lapsi, häpeällinen kolmonen.  Yhteiskunta valvoo lapsia näiden syntymästä asti heihin kiinnitetyillä monitoreilla. Tarkoituksena on etsiä sopivia lapsia sotilaskoulutukseen avaruudessa sijaitsevaan kouluun. Sekä Ender että hänen sisaruksensa Peter ja Valentine ovat hyperälykkäitä lapsia. Peter on havaittu liian julmaksi jopa sotilaskoulutukseen ja Valentine taas liian herkäksi. Lapsuutensa ajan Ender liittoutuu lempeän Valentinen kanssa tämän suojatessa Enderiä Peteriltä. Koulussa Enderiä  kiusataan hänen "kolmosuutensa" vuoksi jatkuvasti.

Takana yhteiskunnassa ovat suuret ötökkäsodat. Ihmiskunta on voittanut avaruudesta tulleet ötökät. Maapallolla eri maat ovat yhdistäneet voimansa avaruudesta tullutta uhkaa vastaan ja saavuttaneet hauraan rauhan. Ihmiset kuitenkin pelkäävät uutta sotaa.

Kun Ender on kuusivuotias hänet hyväksytään sotilaskoulutukseen. Ender sanoo hyvästit perheelleen ja siirtyy kouluun, jossa hänestä aletaan kouluttaa sotilasta. Kouluttajilla on kuitenkin jotain erikoista varattuna Enderin varalle. Hänet eristetään psykologisesti muista lapsista ja häntä ajetaan kovasti eteenpäin äärirajoille asti, jotta pojasta saataisiin kaikki irti. Enderistä tuleekin koulun lahjakkain oppilas. Koulun oppilaat pelaavat kannettavilla laitteilla tietokonepeliä, joka mukautuu lapsen mieleen, kaivaa esiin asioita hänen menneisyydestään ja manipuloi häntä. Orson Scott Card jättää monia asioita selittämättä, mutta tämä on niistä ehkä kaikkein ärsyttävin. Kuka on pelin takana? Miksi se tekee, mitä tekee?

Vaikka kyseessä on ns. avaruus-scifi, ei kirjassa puututa teknisiin selityksiin. Ihmiset pystyvät esimerkiksi hallitsemaan painovoimaa ja ovat rakentaneet erittäin nopeita aluksia. Niin vain on eikä sitä pysähdytä selittämään. En tosin ole sellaisen "kovan scifin" ihailija, missä lukija hukutetaan tekniikkaan, mutta vähän lisää valaistusta jäin kaipaamaan.

Kirjassa parasta on sen psykologinen ote. Se kuvaa Enderin kasvua ja muuttumista ja erilaisia manipuloivia valtapelejä kieron tarkalla otteella. Ender on kiinnostava hahmo, mutta en todellakaan tiedä, pidänkö hänestä. Mukana on myös Enderin sisarusten tarina. He ovat vähintään yhtä älykkäitä kuin Enderkin ja mielestäni henkilöinä melkein kiinnostavampia.

Todellakin hyvä kirja. Ymmärrän miksi se on noussut tieteiskirjallisuudessa tunnetuksi. Suosittelen.

8. maaliskuuta 2014

Libriomancer






Jim C. Hines


 Kustantaja : Del Rey, 2013


 Magic ex libris -sarja; ensimmäinen kirja

308 s.




Isaac Vainio kuuluu maagiseen portinvartijoiden salaseuraan. Isaac on erotettu kenttätöistä ja häntä on kielletty käyttämästä magiaa. Toistaiseksi Isaac työskentelee kirjastonhoitajana ja toivoo pääsevänsä vielä jonain päivänä takaisin kentälle ja tutkijaksi selvittämään magian rajoja.
Isaac on "kirjavelho" eli otsikon libriomancer. Hän kykenee kurkoittamaan sisään kirjaan ja nostamaan sieltä esineitä. Esimerkiksi aseita, parantavaa taikajuomaa Narniasta, kokoa pienentävää kakkua Ihmemaasta ja ainakin 17 eri versiota Excaliburista.

Portinvartijoiden seuran perusti edellisen vuosituhannen puolessavälissä itse Gutenberg, joka on yhä järjestön ylin johtaja. Portinvartijoiden tehtävä on vahtia, mitä kirjoista pääsee läpi tähän todellisuuteen. He valvovat maailmassa elävien yliluonnollisten olentojen yhteisöä.

Eräänä päivänä vampyyrit ryntäävät kirjastoon ja hyökkäävät Isaacin kimppuun. Paikalle saapuvan dryadin Lena Greenwoodin avulla Isaac päihittää vamppyyrit. Käy ilmi, että vampyyrit ovat muidenkin kimppuun on käyty, useita on tapettu ja joku yrittää saada aikaan sotaa portinvartijoiden ja vampyyrien välille. Lisäksi Gutenberg on kadonnut! Yhdessä Isaac ja Lena alkavat selvittää tapausta.

Monet asiat osoittautuvat toisenlaisiksi kuin Isaac oli aiemmin kuvitellut. Samalla selviää, että Portinvartijoihin ja magiaan liittyy paljon salaisuuksia.

Jim C. Hines kirjoittaa hyvin ja huumorintajuisesti. Juoni pysyy koossa hyvin, vaikka kirjan edetessä mukaan nousee yhä uusia kerroksia. Mukana on paljon kiinnostavia henkilöitä. Itse pidin etenkin Lena Greenwoodista, jonka tarinaan olisi voitu syventyä enemmänkin. Ehkä saamme tietää hänestäkin lisää sarjan seuraavissa osissa. Ehdottomasti aion lukea muitakin kirjoja Hinesiltä.

 "Libriomancer" on vauhdikas, monikerroksinen ja maaginen kirjaseikkailu. Täydellinen kirja lukutoukille, sillä kuka ei olisi toivonut voivansa ylittää rajan kirjojen ja oman maailmansa välillä.

Jim C. Hines kotisivut