17. helmikuuta 2014

Yön kirkas tähti : 99 viimeistä kirjettä

John Keats


Teos, 2010

Suomentaja: Kaisa Sivenius


Teos julkaisi kirjan "John Keatsin 99 viimeistä" kirjettä Kaisa Siveniuksen suomentamina. John Keatsin runoista suurin osa on suomentamatta.

John Keats (1795-1821) oli englantilainen runoilija, jonka aikalaisia ja runoilijatovereita olivat mm. William Wordsworth, lordi Byron ja Samuel Taylor Coleridge. John Keats ei saanut osakseen suurta arvostusta elinaikanaan ja monet runoista julkaistiin vasta hänen kuoltuaan.

Keats oli rakastunut Fanny Brawne nimiseen nuoreen naiseen, jonka kanssa hän ei varattomuutensa vuoksi voinut avioitua. Keats ja Fanny olivat paljon erossa ja kirjoittivat usein toisilleen. Fannyn kirjeet eivät ole säilyneet, mutta onneksi Keatsin ovat.

Keatsin kirjeet ovat hauskoja, kauniita ja eloisia. Rakkauskirjeet Fannylle ovat ihastuttavia ja romanttisia (sortumatta siirappisuuteen). Kirjeet ystäville ovat hauskoja ja ilkikurisia. Perheenjäsenille kirjoittaessaan Keats on lämmin ja huolehtivainen, pilaileva ja aina viihdyttävä.


Kirjan ensimmäinen kirje on Fannylle ja alkaa näin:

Rakkaimpani,
Onneksi en päässyt lähettämään kirjettä, jonka kirjoitin sinulle tiistai-iltana – se oli kuin suoraan Rousseaun Hélöisesta. Tämä aamuna olen järkevämpi. Minun sopii kirjoittaa vain aamuaikaan ihanalle neidolle, jota sydämestäni rakastan, sillä yöllä, kun yksin eletty päivä on mennyt mailleen, ja autio,  hiljainen, musiikiton kamari odottaa sulkeakseen minut sisäänsä kuin hautakammioon, intohimoni riistäytyy valloilleen. Tuloksena on haltioitunutta tekstiä, jollaiseen en olisi konsa uskonut sortuvani, vaan naureskellut niille, jotka moista suoltavat. En tahdo sinun näkevän sellaista, sillä voisit pitää minua joko onnettomana tai hiukkasen hulluna. - - -   - - - Itse en millään taida ilmaista rakkauttani ihanaa olentoasi kohtaan: tarvitsen heleää heleämmän ja kaunista kauniimman sanan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti