10. helmikuuta 2014

Federigon haukka ja muita keskiajan elämiä

Hannele Klemettilä


Atena, 2013

Hannele Klemettilän kirja ”Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä” kertoo eläinten ja ihmisten välisestä suhteesta keskiajan Euroopassa. Kirja kertoo myös eläinten hoidosta ja niihin liittyvistä myyteistä ja symboleista. Mukana on tietysti eläinaiheista taidetta, sillä Klemettilä on ns. visuaalinen historioitsija ja käyttää paljon kuvalähteitä tutkimuksissaan. Kirja onkin upeasti kuvitettu. Eläimistä on säilynyt monenlaisia erilaisia dokumentteja: bestiaareja, kaunokirjallisuutta, juridisia asiakirjoja.

Klemettilä on useissa kirjoissaan pyrkinyt näyttämään, että keskiajan monitasoisena ajanjaksona, eikä vain Euroopan historian ”pimeänä” kautena. Klemettilä painottaa, että keski-ajalla ei suinkaan eläimiä kohdeltu julmasti, vaan eläimiin suhtauduttuiin pääosin hyvin, vaikka silloinkin esiintyi suuresti vaihtelua eri ihmisten asenteissa. Monia eläimiä arvostettiin suuresti ja niitä kohdeltiin hyvin. Etenkin opetettuja käyttöeläimiä, jotka avustivat omistajaansa, pidettiin arvossa.

Tuotantoeläimet saivat olla paljon ulkona ja Klemettilä miettiikin, eivätkö monet niistä eläneet keskiajalla paremmissa oloissa kuin nykyisillä tehotuotantotiloilla. Silti arvosteltavaakin eläinten oloista löytyy. Esimerkiksi esiintyviä karhuja kohdeltiin huonosti ja eksoottisemmat eläimet (ne olivat arvokkaita lahjoja, joita aateliset antoivat toisilleen), kuten elefantit, eivät pärjänneet hyvin Euroopan oloissa, vaikka niitä olisi yritetty hoitaa hyvin.

Mukana ovat tutummat eläimet kuten koirat ja hevoset, mutta mukana ovat myös elefantit, kärpät ja sudet. Kiinnostava on luku nimiluku, jossa kerrotaan haukastuksesta ja metsästyshaukkojen kouluttamisesta. Arvokkaita haukkoja tuotiin metsästäjien tarpeisiin pohjoisesta, myös Suomesta. Arvokkailla metsästyshaukoilla ja koirilla oli hoveissa ja aatelisten taloissa omat henkilökohtaiset palvelijansa, joiden tehtävä oli ruokkia, hoitaa ja kouluttaa eläimiä.

Eläimet olivat ihmiselle korvaamattomia. Niistä saatiin syötävää, ne kuljettivat ihmisiä ja tavaroita paikasta toiseen, toimivat vahteina ja kumppaneina. Lisäksi eläimistä saatiin vaatteita. Turkiksia käytettiin yleisesti. Ne kertoivat vauraudesta, mutta olivat myös tarpeen talvisin kylmässä ilmassa.  Monet alueet vaurastuivat turkiskaupalla. Jo keskiajalla jotkut vastustivat turkisten käyttöä. Erasmus Rotterdamilainen, Leonaro da Vinci, ja Thomas More eivät hyväksyneet turkisten käyttöä. Turkkeja käytettiinkin usein kesäisinkin statussymboleina, vaikka ilma olisi ollut helteinen.


Klemettilä kirjoittaa persoonallisella, älykkäällä ja keveällä otteella. Kirjaa on ilo lukea.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti