14. kesäkuuta 2014

Bricks and Mortality

Ann Granger


Headline, 2013

Ann Granger on kirjoittanut useita dekkareita. Bricks and Mortality on kolmas kirja hänen Campell and Carter Mystery -sarjassaan. Se on tyypillinen murha maaseudulla -dekkari. Autiona ollut talo palaa ja sen raunioista löytyy ruumis.

Alkuun kirja näytti todella mielenkiintoiselta, mutta osottautui pettymykseksi. Ikävä kyllä kirja oli jokseenkin hengetön, henkilöt onttoja ja dialogi paikoin kömpelöä.



8. kesäkuuta 2014

Perkeros


JP Ahonen & KP Alare

WSOY, 2013



Sarjakuvaromaani aloittelevan rokkibändin pyrkimyksestä menestykseen. Arkinen ja yliluonnollinen sekoittuvat kerronnassa toisiinsa. Kuvitus on hienoa ja tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Perkeros avantgardista rokkia soittava kellaribändi, joka saa tilaisuuden soittaa Roktoberfestissa. Perkerokseen kuuluvat kitaristi Akseli, laulaja Aydin, kosketinsoittaja Lilja, basisti Kervinen, joka on satoja vuosia vanha ikihippi ja rummuissa paukuttaa Karhu, joka on oikea karhu. Mukana on myös mystinen ulottuvuus, sillä musiikki ei ole vain musiikkia vaan koko universumin perusta. Rokkikohelluksen lisäksi seurataan Akselin rakoilevaa suhdetta tyttöystäväänsä Jaanaan, joka toivoisi Akselin jo aikuistuvan ja ottavan elämän vakavammin.

Mukava, vauhdikas ja paikoin humoristinen sarjakuva.


2. kesäkuuta 2014

Raising Steam

Terry Pratchett


Julkaisija: Doubleday, 2013


Terry Pratchettin 40. Kiekkomaailma -romaani. 

Kun rautatie tulee Kiekkomaailmaan, kenet muun lordi Vetinari käskisi projektia valvomaan kuin Moist von Lipwigin. Nuori Simnel, joka on keksinyt moottoria liikuttavan lokomotiivin on Viikatemiehessä esiintyvän Ned Simnelin - niittokoneen keksijän - poika! Rautatie on rakennettava pikavauhtia Überwaldiin asti. Kapuloita rattaisiin lyövät vanhoillisemmat kääpiöt, jotka eivät ole innostuneita asiasta. Matkalla vahtia pitämässä on myös Sam Vimes joukkoineen.

Romaanissa käväisevät monet aiemmista Kiekkomaailma-kirjoista tutut hahmot. Mielestäni aivan mahtava romaani. Olin  aivan jalat irti maasta -fiiliksissä lukiessani. 





Codex Born

Jim C. Hines


Julkaisija: Del Rey, 2013

Magic ex libris -sarja; toinen kirja


Codex Born jatkaa Hinesin mainiota Magic ex libris -sarjaa. Sarjan ensimmäinen osa Libriomancer oli niin hyvä, että odotin innolla seuraavan osan lukemista. Kirja ei pettänyt odotuksia, vaan sitä oli todellinen ilo lukea. 

Kirjan päähenkilö Isaac Vainio on kirjavelho (libriomancer), eli hänellä on kyky kurkottaa sisään kirjoihin ja nostaa sieltä esiin kirjan maailmaan kuuluvia asioita. Hän kuuluu salaiseen Portinvartijoiden (Porters) järjestöön, joka vahtii, ettei taikuus paljastu maailmalle ja pitää yllä järjestystä maailman yliluonnollisten olentojen parissa. 

Siviilissä Isaac on kirjastonhoitaja, mutta hän on myös Portinvartijoiden tutkija ja kenttäagentti. Hänet lähetetään tutkimaan paikallisen ihmissusiyhteisön reviirillä tapahtunutta wendigon murhaa. Tapaus kuitenkin mutkistuu, kun kummalliset mekaaniset hyönteiset, wendigoarmeija ja kiinalaisten kirjavelhojen ryhmittymä tulevat mukaan kuvaan. Yhä entistä enemmän Isaac joutuu miettimään, ovatko Portinvartijat oikealla asialla, ja mitkä ovat heidän johtajansa Gutenbergin motiivit. Tätä Isaac alkaa selvittää naisystävänsä dryadi Lena Greenwoodin ja Lenan naisystävän tohtori Shahin kanssa. 

Kirjassa käydään läpi myös Lenan tarinaa. Lena on dryadi, joka on syntyisin kirjasta, fantasiasta, jossa dryadit syntyvät miellyttämään rakastajiaan siinä määrin, että heidän luonteensa ja fyysinen olemuksensa muotoituu näiden toiveiden mukaiseksi. Lenalle vapautta tuo seurustelu sekä Isaacin että tohtori Shahin kanssa. Näiden kahden erilaisen ihmisen toiveiden ristiriidat tuovat Lenalle vapautta kehittää jonkinlainen oma itsenäinen luonteensa. Ainoa pettymys kirjassa olikin, että Lenan tarinoiden osuus jäi ohueksi ja melko lyhyeksi. 

On kiinnostavaa, miten Hines kehittää kirjan maailmaa ja venyttää ajatusta siitä, miten kirjojen magiaa voi käyttää. Tämäkin kirja loppui siten, että maltan tuskin odottaa seuraavaa osaa.  







Mr. Penumbra's 24-hour bookstore


Robin Sloan




Atlantic, 2013




Clay Jannon on jäänyt työttömäksi ja aivan sattumalta hän pestautuu töihin herra Penumbran kirjakauppaan. Kirjakauppaa ei koskaan suljeta, vaikka asiakkaita käy hyvin harvakseltaan. Jay tekee kaupassa yövuoroa huomaa pian, että kauppa ei ole ihan tavallinen kirjakauppa. Se on kauppa, josta Clay toteaa: “...this is exactly the kind of store that makes you want to buy a book about a teenage wizard. This is the kind of store that makes you want to be a teenage wizard.”

 Kaupalla on vakioasiakkaita, jotka lainaavat kaupasta kirjoja. Kaikki ovat hieman omituisia ja vaikuttavat siltä, että olisivat suorittamassa jonkinlaista tehtävää. Uteliaisuus pääsee vallalle ja Clay alkaa penkoa asioita. Kun herra Penumbra katoaa, on hänen ystävineen alettava selvittää asioita. Taustalta paljastuu ikivanha salaliitto piilotettuinen kirjastoineen. On kiinnostava seurata, kuinka kirjassa vanha kirjojen maailma ja nykypäivän tekniikka törmäävät toisiinsa. 

Mr. Penumbra's 24-hour bookstore on sekoitus fantasiaa ja mysteeriä, täynnä kiinnostavia henkilöitä ja tapahtumia. 




Hakekaa kätilö!

Jennifer Worth


Otava, 2014

Alkuteos: Call the midwife

Suomentaja: Eija Tervonen 


Jennifer Worth toimi 1950-luvun lopussa kätilöharjoittelijana Lontoon East Endissä. Kirjassa hän kuvaa kaunistelematta, mutta kunnioittavasti, millaista työ oli tuolloin uskomattoman köyhissä Itä-Lontoon slummeissa. 

Kirja alkaa, kun nuori sairaanhoitaja Jenny lähtee kätilöharjoittelijaksi Nonnatus House-luostariin*. Alkuun ajatus luostarissa asumisesta tuntuu Jennystä hyvin vieraalta, mutta hän huomaa nunnien olevan lämpimiä ja huumorintajuisia sekä varsinaisia persoonia. Myös Jennyn potilaissa on monia värikkäitä tapauksia. Alueen köyhyys, kurjuus ja likaisuus ovat järkyttäviä, mutta samalla kuvataan alueen ihmisen elinvoimaa, huumorintajua ja sinnikkyyttä huolehtia perheestään.


Erittäin hyvä kirja.



* Oikealta nimeltään The Community of St John The Divine.

17. maaliskuuta 2014

The library of unrequited love

Sophie Divry

Sophie Divry



MacLehose Press, cop. 2013

Alkuteos: La cote 400

Ranskasta englanniksi kääntänyt: 
Siân Reynolds


Takakansiteksti:

One morning a librarian finds a reader who has been locked in overnight. She begins to talk to him, a one-way conversation full of sharp insight and quiet outrage.

As she rails against snobbish senior colleagues, an ungrateful and ignorant public, the strictures of the Dewey Decimal System and the sinister expansionist conspiracies of the books themselves, two things shine through: her unrequited passion for a researcher named Martin, and an ardent and absolute love for the arts. 

A delightful divertissement for the discerning bookworm…


“To know your way round a library is to master the whole of culture, i.e. the whole world.”





“The sense that you’re having an intellectual exchange with the author, following his or her train of thought and you can accompany each other for weeks on end.”

Ylläoleva lainaus kirjasta sopii hyvin siihen lukukomukseen, jonka "The Library of Unreguited Love" tarjoaa lukijalle. Lyhyt teos on kertakaikkisen ihastuttava kirja kirjoista, lukemisesta, kirjastosta ja rakkaudesta. Tajunnanvirtana etenevä päähenkilön monologi etenee pyörähtäen välillä sivupoluille. Välillä kertoja myös vastaa kuulijalleen, emme kuule hänen kysymyksiään, mutta vastauksista saamme tietää hänen harvojen kommenttiensa sisällön.

“But when we go into a library and look at all those bookcases stretching into the distance, what descends on our soul, if not grace?”

Ranskalaisen pikkukaupungin kirjastonhoitaja löytää eräänä aamuna kirjastosta yöksi sisälle lukitun asiakkaan, jolle hän alkaa puhua. Hän kertoo työstään ja suhteestaan kirjoihin. Kertojassa on katkeruutta muutosta kohtaan. Hän inhoaa muutoksia ja yllätyksellisyyttä. Toisaalta hän selvästi elää kirjoista ja suhtautuu intohimoisesti ammattiinsa, josta hänellä on vahvoja mielipiteitä. "Yläkerran snobit" eli kirjaston esimiehet ja kaunokirjallisuusosaston kirjastonhoitajat ja kunnanpäättäjät, jotka leikkaavat kirjaston määrärahoja nostavat esiin kertojan kapinallisen puolen. Asiakkaisiin kertoja suhtautuu kaksijakoisesti, etenkin vanhuksiin ja lämmitelemään kirjastoon hakeutuneisiin laitapuolen kulkijoihin hän suhtautuu suojelevasti, mutta  kirjat vääriin hyllyihin palauttavat asiakkaat aiheuttavat suurta turhautumista. Punaisena lankana läpi kirjan kulkee rakkaus kirjoihin ja kulttuuriin.

“Love, for me, is something I find in books. I read a lot, it’s comforting. You’re never alone if you live surrounded by books. They lift my spirit.”

Hän kertoo myös yksinäisestä elämästään sekä yksipuolisesta rakkaudestaan Martin nimiseen tutkijaan. Mieheen, jolla on kaunis niska ja joka työskentelee kirjastossa säännöllisesti. Hänen päiviään värittää odotus. Joka päivä hän toivoo, että Martin tulisi kirjastoon ja huomaisi hänet.

“Book and reader, if they meet up at the right moment in a person’s life, it can make sparks fly, set you alight, change your life.”

Mahtava kirja kirjojen, kirjallisuuden ja kirjastojen tärkeydestä. Suosittelen lämpimästi kaikille kirjaihmisille.



10. maaliskuuta 2014

Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria


Jaakko Hämeen-Anttila




Otava, 2014






Hämeen-Anttila on taas kerran kirjoittanut kiinnostavan ja helppolukuisen tietokirjan. Tällä kertaa käsitellään huumeiden kulttuurihistoriaa. Painopiste on eurooppalais-islamilaisessa maailmassa ja huumeiden esiintymisessä kirjallisuudessa. 

Kiinnostavimmat luvut ovat kirjan alussa, missä liikutaan islamilaisen maailman kulttuuripiirissä. Myös luvut, jotka kertovat ooppiumin ja hasiksen tulosta Eurooppaan ja niiden käytöstä ovat kiinnostavat. Kirjassa kerrotaan myös, miten erilaisia kaasuja (eetteriä, ilokaasua) käytettiin huumausainetarkoituksessa. Vähemmän kiinnostavana itse pidin esimerkiksi kertomuksia lsd:n ja kokaiinin valmistamisesta. Niillä ei tosin ole kovin pitkää historiaa, josta ammentaa. 

Hämeen-Anttila kritisoi huumeiden kriminalisointia, joka aloitettiin 1900-luvulla ja joka samalla loi huumeiden ympärille kasvaneen järjestäytyneen rikollisuuden. Hän ei tarjoa valmiita vastauksia siihen, mitä olisi tehtävä lainsäädännön tai huumeisiin kohdistuvien asenteiden suhteen, vaan toteaa että aiheen historian tunteminen lisää mahdollisuutta keskustella asiasta kiihkottomasti.


9. maaliskuuta 2014

Bookworm

Christopher Nuttall



Takasivulta:

Elaine is an orphan girl who has grown up in a world where magical ability brings power. Her limited talent was enough to ensure a magical training but she’s very inexperienced and was lucky to get a position working in the Great Library. Now, the Grand Sorcerer – the most powerful magician of them all – is dying, although initially that makes little difference to Elaine; she certainly doesn’t have the power to compete for higher status in the Golden City. But all that changes when she triggers a magical trap and ends up with all the knowledge from the Great Library – including forbidden magic that no one is supposed to know – stuffed inside her head. This unwanted gift doesn’t give her greater power, but it does give her a better understanding of magic, allowing her to accomplish far more than ever before. 



Elaine on hiljainen, epävarma ja ujo tyttö, joka on viettänyt lapsuutensa orpokodissa. Hän ei tiedä mitään taustastaan. Taikakoulussa yläluokkaiset tytöt kiusasivat Elainea rankasti. Elaine ei ole maagikkona kovinkaan voimallinen, joten hän on saanut työpaikan kirjastosta. Siellä sattuneen maagisen vahingon vuoksi Elaine tempautuu mukaan vaarallisiin tapahtumiin, joissa koko maailman tulevaisuus on vaakalaudalla. Samalla hän kasvaa sekä ihmisenä, että velhona. Vaikea sanoa oliko loppu onnellinen vai onneton. Ainakin yllättävä. Pidin siitä, että Elainesta ei tule yksiselitteisesti sankaria ja magiasta on maksettava hintansa.

Hieno kirja! Mukaansatempaava ja jännittävä.



Ender

Orson Scott Card



Ursa, 1990

Alkuteos: Ender's Game

Suomentaja: Veikko Rekunen

Esipuhe: Anetta Meriranta




Kirja päätyi minulle kaverin suosituksesta. Kannen perusteella en olisi varmaan tarttunut tähän kirjaan. Varsinkaan kun kirjasta äskettäin tehty elokuva ei vaikuttanut mielestäni kiinnostavalta. Olen kuitenkin iloinen, että luin kirjan. Kyseessä on erittäin hyvä psykologinen tieteiskirja.

Ender elää tulevaisuuden maailmassa, missä väestönsäännöstelyn vuoksi ei perheessä saa olla yli kahta lasta. Ender kuitenkin on vanhempiensa kolmas lapsi, häpeällinen kolmonen.  Yhteiskunta valvoo lapsia näiden syntymästä asti heihin kiinnitetyillä monitoreilla. Tarkoituksena on etsiä sopivia lapsia sotilaskoulutukseen avaruudessa sijaitsevaan kouluun. Sekä Ender että hänen sisaruksensa Peter ja Valentine ovat hyperälykkäitä lapsia. Peter on havaittu liian julmaksi jopa sotilaskoulutukseen ja Valentine taas liian herkäksi. Lapsuutensa ajan Ender liittoutuu lempeän Valentinen kanssa tämän suojatessa Enderiä Peteriltä. Koulussa Enderiä  kiusataan hänen "kolmosuutensa" vuoksi jatkuvasti.

Takana yhteiskunnassa ovat suuret ötökkäsodat. Ihmiskunta on voittanut avaruudesta tulleet ötökät. Maapallolla eri maat ovat yhdistäneet voimansa avaruudesta tullutta uhkaa vastaan ja saavuttaneet hauraan rauhan. Ihmiset kuitenkin pelkäävät uutta sotaa.

Kun Ender on kuusivuotias hänet hyväksytään sotilaskoulutukseen. Ender sanoo hyvästit perheelleen ja siirtyy kouluun, jossa hänestä aletaan kouluttaa sotilasta. Kouluttajilla on kuitenkin jotain erikoista varattuna Enderin varalle. Hänet eristetään psykologisesti muista lapsista ja häntä ajetaan kovasti eteenpäin äärirajoille asti, jotta pojasta saataisiin kaikki irti. Enderistä tuleekin koulun lahjakkain oppilas. Koulun oppilaat pelaavat kannettavilla laitteilla tietokonepeliä, joka mukautuu lapsen mieleen, kaivaa esiin asioita hänen menneisyydestään ja manipuloi häntä. Orson Scott Card jättää monia asioita selittämättä, mutta tämä on niistä ehkä kaikkein ärsyttävin. Kuka on pelin takana? Miksi se tekee, mitä tekee?

Vaikka kyseessä on ns. avaruus-scifi, ei kirjassa puututa teknisiin selityksiin. Ihmiset pystyvät esimerkiksi hallitsemaan painovoimaa ja ovat rakentaneet erittäin nopeita aluksia. Niin vain on eikä sitä pysähdytä selittämään. En tosin ole sellaisen "kovan scifin" ihailija, missä lukija hukutetaan tekniikkaan, mutta vähän lisää valaistusta jäin kaipaamaan.

Kirjassa parasta on sen psykologinen ote. Se kuvaa Enderin kasvua ja muuttumista ja erilaisia manipuloivia valtapelejä kieron tarkalla otteella. Ender on kiinnostava hahmo, mutta en todellakaan tiedä, pidänkö hänestä. Mukana on myös Enderin sisarusten tarina. He ovat vähintään yhtä älykkäitä kuin Enderkin ja mielestäni henkilöinä melkein kiinnostavampia.

Todellakin hyvä kirja. Ymmärrän miksi se on noussut tieteiskirjallisuudessa tunnetuksi. Suosittelen.

8. maaliskuuta 2014

Libriomancer






Jim C. Hines


 Kustantaja : Del Rey, 2013


 Magic ex libris -sarja; ensimmäinen kirja

308 s.




Isaac Vainio kuuluu maagiseen portinvartijoiden salaseuraan. Isaac on erotettu kenttätöistä ja häntä on kielletty käyttämästä magiaa. Toistaiseksi Isaac työskentelee kirjastonhoitajana ja toivoo pääsevänsä vielä jonain päivänä takaisin kentälle ja tutkijaksi selvittämään magian rajoja.
Isaac on "kirjavelho" eli otsikon libriomancer. Hän kykenee kurkoittamaan sisään kirjaan ja nostamaan sieltä esineitä. Esimerkiksi aseita, parantavaa taikajuomaa Narniasta, kokoa pienentävää kakkua Ihmemaasta ja ainakin 17 eri versiota Excaliburista.

Portinvartijoiden seuran perusti edellisen vuosituhannen puolessavälissä itse Gutenberg, joka on yhä järjestön ylin johtaja. Portinvartijoiden tehtävä on vahtia, mitä kirjoista pääsee läpi tähän todellisuuteen. He valvovat maailmassa elävien yliluonnollisten olentojen yhteisöä.

Eräänä päivänä vampyyrit ryntäävät kirjastoon ja hyökkäävät Isaacin kimppuun. Paikalle saapuvan dryadin Lena Greenwoodin avulla Isaac päihittää vamppyyrit. Käy ilmi, että vampyyrit ovat muidenkin kimppuun on käyty, useita on tapettu ja joku yrittää saada aikaan sotaa portinvartijoiden ja vampyyrien välille. Lisäksi Gutenberg on kadonnut! Yhdessä Isaac ja Lena alkavat selvittää tapausta.

Monet asiat osoittautuvat toisenlaisiksi kuin Isaac oli aiemmin kuvitellut. Samalla selviää, että Portinvartijoihin ja magiaan liittyy paljon salaisuuksia.

Jim C. Hines kirjoittaa hyvin ja huumorintajuisesti. Juoni pysyy koossa hyvin, vaikka kirjan edetessä mukaan nousee yhä uusia kerroksia. Mukana on paljon kiinnostavia henkilöitä. Itse pidin etenkin Lena Greenwoodista, jonka tarinaan olisi voitu syventyä enemmänkin. Ehkä saamme tietää hänestäkin lisää sarjan seuraavissa osissa. Ehdottomasti aion lukea muitakin kirjoja Hinesiltä.

 "Libriomancer" on vauhdikas, monikerroksinen ja maaginen kirjaseikkailu. Täydellinen kirja lukutoukille, sillä kuka ei olisi toivonut voivansa ylittää rajan kirjojen ja oman maailmansa välillä.

Jim C. Hines kotisivut



22. helmikuuta 2014

Tartu hetkeen

Hetkittäin tunsin itseni tänään onnelliseksi. Syitä olivat:


  • Kuusten alla hangessa seisovat lumikuorrutetut puolukanvarvut.
  • Polkujen käveleminen koskemattomaan hankeen.
  • Lumienkeli!

17. helmikuuta 2014

Yön kirkas tähti : 99 viimeistä kirjettä

John Keats


Teos, 2010

Suomentaja: Kaisa Sivenius


Teos julkaisi kirjan "John Keatsin 99 viimeistä" kirjettä Kaisa Siveniuksen suomentamina. John Keatsin runoista suurin osa on suomentamatta.

John Keats (1795-1821) oli englantilainen runoilija, jonka aikalaisia ja runoilijatovereita olivat mm. William Wordsworth, lordi Byron ja Samuel Taylor Coleridge. John Keats ei saanut osakseen suurta arvostusta elinaikanaan ja monet runoista julkaistiin vasta hänen kuoltuaan.

Keats oli rakastunut Fanny Brawne nimiseen nuoreen naiseen, jonka kanssa hän ei varattomuutensa vuoksi voinut avioitua. Keats ja Fanny olivat paljon erossa ja kirjoittivat usein toisilleen. Fannyn kirjeet eivät ole säilyneet, mutta onneksi Keatsin ovat.

Keatsin kirjeet ovat hauskoja, kauniita ja eloisia. Rakkauskirjeet Fannylle ovat ihastuttavia ja romanttisia (sortumatta siirappisuuteen). Kirjeet ystäville ovat hauskoja ja ilkikurisia. Perheenjäsenille kirjoittaessaan Keats on lämmin ja huolehtivainen, pilaileva ja aina viihdyttävä.


Kirjan ensimmäinen kirje on Fannylle ja alkaa näin:

Rakkaimpani,
Onneksi en päässyt lähettämään kirjettä, jonka kirjoitin sinulle tiistai-iltana – se oli kuin suoraan Rousseaun Hélöisesta. Tämä aamuna olen järkevämpi. Minun sopii kirjoittaa vain aamuaikaan ihanalle neidolle, jota sydämestäni rakastan, sillä yöllä, kun yksin eletty päivä on mennyt mailleen, ja autio,  hiljainen, musiikiton kamari odottaa sulkeakseen minut sisäänsä kuin hautakammioon, intohimoni riistäytyy valloilleen. Tuloksena on haltioitunutta tekstiä, jollaiseen en olisi konsa uskonut sortuvani, vaan naureskellut niille, jotka moista suoltavat. En tahdo sinun näkevän sellaista, sillä voisit pitää minua joko onnettomana tai hiukkasen hulluna. - - -   - - - Itse en millään taida ilmaista rakkauttani ihanaa olentoasi kohtaan: tarvitsen heleää heleämmän ja kaunista kauniimman sanan.



15. helmikuuta 2014

Noitavaimo ja neitsytäiti - Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle

Sari Katajala-Peltomaa ja Raisa Maria Toivo


Atena, 2009

Historiantutkijat Sari Katajala-Peltomaa ja Raisa Maria Toivo ovat kirjoittaneet keskiajan ja uuden ajan alun naiskuvasta. Kirja Noitavaimo ja neitsytäiti perustuu molempien väitöskirjoihin. Kirja on selkeästi kirjoitettu ja popularisoi tiedettä onnistuneesti. Teos on runsaasti ja kiinnostavasti kuvitettu ja joukkoon on ripoteltu tiivistettyjä tietolaatikoita kirjan aiheista.

Pitkään aikaväliin keskiajalta uudelle ajalle mahtui monenlaisia muutoksia. Ei ole olemassa yhtä yhtenäistä naiskuvaa, joka sopisi tälle ajalle. Kun naiskuvaan vaikuttivat vielä erilaiset kulttuuriset olot ympäri Eurooppaa, sosiaaliluokka ja se, ettei kirkolla tai lainsäätäjillä ollut yksimielistä kuvaa naisista, vaan oli olemassa moninaisia naiskuvia, useita eri feminiinisyyksiä.

Kirja näyttää naiset persoonallisina toimijoina ympäristössään. Naiset elivät eri rooleissa - muissakin kuin neitsyen, äidin tai noidan - ja kirkonmiesten kuva ”ideaalisesta naisesta” oli erilainen kuin todellisuus, jossa ihmiset elivät. Stereotyyppisten naisten väliin mahtui koko kirjo naisia, jotka on nostettu esiin historiallisista dokumenteista.

Kirja purkaa kuvaa kristinuskosta yksiselitteisen naisvihamielisenä ja historian pimeistä ajoista, jolloin elämä naisena, ei voinut olla muuta kuin alistumista ja kärsimistä. Raamatun perusteella voitiin luoda monia erilaisia tulkintoja naiseudesta, eivätkä kirkkoisätkään olleet asioista samaa mieltä keskenään.

Noitavainojen syyt olivat moninaisia eivätkä selity pelkällä misogynialla ja naisten vainoamisella.

Kirjan alaotsikon perusteella odotin paljon enemmän kuvausta naisten arkisista töistä ja niiden muutoksista. Kirjoittajat kuitenkin keskittyvät lähinnä erilaisiin ideologisiin suhteisiin ja naisten ja uskonnon suhteeseen. Esimerkeissä naisia kuullaan oikeudenkäynneissä ja kirkon pyhimykseksi julistamiskuulemisissa. 


14. helmikuuta 2014

Kaksi huonetta ja heittiö - suomenoppijoiden sutkauksia

Ulla Koukkari-Anttonen ja Terhi Riitijoki


Atena, 2009

Kuvitus: Carlos da Cruz

Tähän hauskaan pieneen kirjaseen ovat suomen opettajat Ulla Koukkari-Anttonen ja Terhi Riitijoki keränneet oppilaiden kielellisiä ja kulttuurisia kömmähdyksiä.

Esimerkiksi:

Vasaralla sormeensa iskevä rakentaja tuo suomenkieleen uuden kirosanan: ”Kerpele!”

Suomenkielinen ei tule ajatelleeksi, kielen hassuja väärinkäsitys mahdollisuuksia. Ihmettelyn: ”Älä muuta sano” voi varsin ymmärrettävästi käsittää käskyksi olla hiljaa.

"Huomenna minun anoppi ja sinappi tulevat kylään."




Suosittelen piristämään päivää. Nappaa osuvasti nauruhermoon.

Meidän kotona


Martina Haag


Schildts Förlags Ab, 2006

Alkuteos: Hemma hos Martina

Suomentaja: Kaisa Haatanen




Martina Haag on ruotsalainen näyttelijä ja kirjailija.  Sinniteltyään vuosikaudet näyttelijänä, jonka uran kohokohta oli tiskiainemainos, Martina alkoi julkaista kirjoituksiaan naistenlehdessä. Hän sai vuoden pakinoitsija palkinnon vuonna 2003 ja nousi supersuosituksi mediapersoonaksi.

Pakinoista on koottu kirja Meidän kotona (Hemma hos Martina), joka on hauska kuvaus kolmen lapsen äidistä, joka yrittää selvitä arjesta kissojen, sukkahousuja varastelevan miehen ja glamourin puutteen kanssa. Uraa näyttelijänäkin pitäisi tehdä.

Hauska ja nopealukuinen kirja, jota lukiessa sai nauraa usein.

13. helmikuuta 2014

Poikia ja rakastajia

D.H. Lawrence


WSOY, 1963

Alkuteos: Sons and lovers, 1913

Suomentaja: Anne Brotherius


Sainpa viimeinkin tartuttua tähän klassikkoon. D.H. Lawrencen "Poikia ja rakastajia" oli parempi kuin olin odottanut. Kirja perustuu Lawrencen omaan elämään ja kertoo takertuvasta äiti-poika suhteesta ja itsenäistymispyrkimyksistä.

Paul Morel on työväenluokkaisen perheen poika köyhässä kaivoskaupungissa. Paul on taiteellinen ja herkkä, mutta temperamenttinen poika, jolla on pienestä asti taipumista mielialan heilahteluihin ja melankoliaan. Paulillä on äärimmäisen läheinen suhde äitiinsä, joka on elinvoimainen ja älykäs nainen, joka on avioliittoonsa petyttyään siirtänyt kaiken huomionsa lapsiinsa, joiden suhteen hänellä on paljon kunnianhimosia suunnitelmia.

Paulin kasvettua aikuiseksi hän asuu yhä yhdessä äitinsä kanssa ja nauttii tämän seurasta suuremmin kuin muiden. Samalla hän ei kestä äitinsä paheksuntaa. Paulin rakkaussuhteet kariutuvat suurelta osaksi siksi, että hän ei kykene irroittautumaan äidistään ja koska kaikki naiset häviävät vertailussa hänen äidilleen.

Kirja on sujuvalukuinen, kiinnostava ja tarkkanäköinen henkilöhahmojensa kuvailussa. Pidin kovasti tavasta, jolla Lawrence kuvaa tapahtuma-aikaa ja ympäristöä.




11. helmikuuta 2014

Minun kolmikieliset kaksoseni

Wolfram Eilenberger


Siltala, 2013

Suomentaja: Anne Mäkelä

Alkuteos: Kanada kann mich mal


Luin viime heinäkuussa Wolfram Eilenbergerin kirjan ”Minun suomenkielinen vaimoni”. Hauskassa kirjassa Eilenberger muistelee, kuinka tapasi vaimonsa Pian ja millaista oli muuttaa Suomeen tämän perässä.

Toisessa kirjassa pariskunta on muuttanut kaksostyttäriensä kanssa Kanadaan ja Eilenberger on koti-isänä vaimon työskennellessä yliopistolla. Hänen vaimonsa Pia on temperamenttinen ja jääräpäinen periaatteen ihminen. Lapset sopeutuvat uuteen kulttuuriin helpoiten. Monikulttuurisen lapsiperheen elämässä on paljon tilannekomiikkaa, mutta samalla kirjassa on myös vakavampia sävyjä.

Wolfram Eilenberger harrastaa arkipäivän filosofointia. Ote on yhtä aikaa lämmin ja ironinen. Elämä monikulttuurisessa Kanadassa tuo eteen haasteita, kun Eilenberger yrittää luovia erilaisten tapojen viidakossa.

Kustantaja on sijoittanut kirjan kaunokirjallisuuteen, mutta se ei varsinaisesti ole romaani. Kirjassa on lyhyet luvut ja kerronta etenee epäkronologisesti ja välillä ollaan nykypäivässä, välillä muistellaan aikoja Suomessa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Kirjoitusta on kuitenkin helppo seurata.

Oikein kiva kirja, toivottavasti Wolfram Eilenbergergiltä saadaan vielä uusia kirjoja.


10. helmikuuta 2014

Federigon haukka ja muita keskiajan elämiä

Hannele Klemettilä


Atena, 2013

Hannele Klemettilän kirja ”Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä” kertoo eläinten ja ihmisten välisestä suhteesta keskiajan Euroopassa. Kirja kertoo myös eläinten hoidosta ja niihin liittyvistä myyteistä ja symboleista. Mukana on tietysti eläinaiheista taidetta, sillä Klemettilä on ns. visuaalinen historioitsija ja käyttää paljon kuvalähteitä tutkimuksissaan. Kirja onkin upeasti kuvitettu. Eläimistä on säilynyt monenlaisia erilaisia dokumentteja: bestiaareja, kaunokirjallisuutta, juridisia asiakirjoja.

Klemettilä on useissa kirjoissaan pyrkinyt näyttämään, että keskiajan monitasoisena ajanjaksona, eikä vain Euroopan historian ”pimeänä” kautena. Klemettilä painottaa, että keski-ajalla ei suinkaan eläimiä kohdeltu julmasti, vaan eläimiin suhtauduttuiin pääosin hyvin, vaikka silloinkin esiintyi suuresti vaihtelua eri ihmisten asenteissa. Monia eläimiä arvostettiin suuresti ja niitä kohdeltiin hyvin. Etenkin opetettuja käyttöeläimiä, jotka avustivat omistajaansa, pidettiin arvossa.

Tuotantoeläimet saivat olla paljon ulkona ja Klemettilä miettiikin, eivätkö monet niistä eläneet keskiajalla paremmissa oloissa kuin nykyisillä tehotuotantotiloilla. Silti arvosteltavaakin eläinten oloista löytyy. Esimerkiksi esiintyviä karhuja kohdeltiin huonosti ja eksoottisemmat eläimet (ne olivat arvokkaita lahjoja, joita aateliset antoivat toisilleen), kuten elefantit, eivät pärjänneet hyvin Euroopan oloissa, vaikka niitä olisi yritetty hoitaa hyvin.

Mukana ovat tutummat eläimet kuten koirat ja hevoset, mutta mukana ovat myös elefantit, kärpät ja sudet. Kiinnostava on luku nimiluku, jossa kerrotaan haukastuksesta ja metsästyshaukkojen kouluttamisesta. Arvokkaita haukkoja tuotiin metsästäjien tarpeisiin pohjoisesta, myös Suomesta. Arvokkailla metsästyshaukoilla ja koirilla oli hoveissa ja aatelisten taloissa omat henkilökohtaiset palvelijansa, joiden tehtävä oli ruokkia, hoitaa ja kouluttaa eläimiä.

Eläimet olivat ihmiselle korvaamattomia. Niistä saatiin syötävää, ne kuljettivat ihmisiä ja tavaroita paikasta toiseen, toimivat vahteina ja kumppaneina. Lisäksi eläimistä saatiin vaatteita. Turkiksia käytettiin yleisesti. Ne kertoivat vauraudesta, mutta olivat myös tarpeen talvisin kylmässä ilmassa.  Monet alueet vaurastuivat turkiskaupalla. Jo keskiajalla jotkut vastustivat turkisten käyttöä. Erasmus Rotterdamilainen, Leonaro da Vinci, ja Thomas More eivät hyväksyneet turkisten käyttöä. Turkkeja käytettiinkin usein kesäisinkin statussymboleina, vaikka ilma olisi ollut helteinen.


Klemettilä kirjoittaa persoonallisella, älykkäällä ja keveällä otteella. Kirjaa on ilo lukea.




9. helmikuuta 2014

Lallin perintö

Matti Rautiainen


Nordbooks, 2013


Matti Rautiainen on jyväskyläläinen opettajakouluttaja ja historian ja yhteiskuntaopin pedagogiikan tutkija, jonka esikoisdekkarissa ”Lallin perintö” sekoittuu toisiinsa historiaa, toimintaa ja vallantavoittelua.

Lasse Lehtiö toimii poliisissa salaisissa tehtävissä. Hänen työnsä on tehdä esitutkintaa tapauksissa, joissa suomalaiset ovat mukana ulkomailla tapahtuvissa rikoksissa. Tällä kertaa Lehtiö saa kutsun Italian Orviettoon, jossa opintomatkalla ollut suomalaisopiskelija Jarl Mäklin on kuollut kummallisissa olosuhteissa. Hänet on puettu piispan kaapuun ja surmattu kirveellä. Rikospaikan lähettyviltä löytyvät johtolangat viittaavat piispa Henrikin legendaan. Uhri näyttää kuuluneen muinaisia suomalaisia ihailleeseen salaseuraan.

Vaikka Lehtiö ei yleensä toimi tutkijana tapausten myöhemmissä vaiheissa, määrätään hänet selvittämään rikosta myös Suomessa. Tutkimusten jatkuessa Lehtiö saa avuksi tutkimuksiin naisystävänsä, historianopettaja Riitta Vanhasen, jonka historian ja kulttuurin tuntemus on suureksi avuksi murhaajan jättämiä vihjeitä tutkittaessa. Lehtiö ja Vanhanen joutuvat itsekin tulilinjalle murhaajan kissa ja hiiri – leikissä.

Lopussa tapahtumia on paljon ja juoni etenee vauhdikkaasti. Lopputulos on hiukan sillisalaattimainen ja moni asia jää selvittämättä. Kirjan lopussa olisi pitänyt tapahtumat sitoa paremmin yhteen.  Rikollisten motivaatio jää huonosti kuvatuksi. Kokonaisuudessaan ”Lallin perintö” on silti mukava dekkari. Lehto ja Vanhanen ovat kiinnostava etsiväkaksikko.






8. helmikuuta 2014

Haamu: kertomus Hollywoodista

Juri Nummelin


Turbator, 2013

Kirjasammon kuvaus kirjasta:

Tappavasta sairaudesta selvinnyt, urallaan alamäessä oleva ja elämässään epäonnistunut kauhukirjailija on päättänyt lähteä Hollywoodiin kokeilemaan onneaan. Hän päätyy B-elokuvien käsikirjoituksia suoltavaksi kynäilijäksi. Elämä ei muutu paremmaksi... 
Tarina saa surrealistisia sävyjä, Nummelinin pienoisromaani edustaa vaihtoehto-historiatarinaa, jossa päähenkilö on aito, mutta elämä kulkee toisin kuin mitä olemme oppineet ajattelemaan.

Nummeliniln Haamu on mukava pienoisromaani, mutta kauhuaspekti jäi ohueksi. Päähenkilönä on H.P. Lovecraft ja ehkäpä tämä iskee paremmin hänen faneihinsa.





Juri Nummelinin blogi

Turbator-kustantamo

7. helmikuuta 2014

Matkalaukku

Sergei Dovlatov

IDIOOTTI, 2012

Suomentaja: Pauli Tapio

Alkuteos: Tšemodan, 1986


Viime elokuussa luin Sergei Dovlatovin "Meikäläiset" ja ihastuin siihen kovasti. Sain viimein luettua toisen Idiootin julkaiseman Dovlatovin romaanin. Alunperin 1986 ilmestynyt "Matkalaukku" koostuu lyhyistä tarinoista. Dovlatov on taas tehnyt vahvasti omaelämänkerrallista fiktiota, jossa hän tarkastelee ironisella otteella elämänmenoa Neuvostoliittossa.

Dovlatov saapui Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin 1978 mukanaan yksi matkalaukku. Perillä laukku unohtui avaamattomana komeroon, kunnes vuosia myöhemmin Dovlatov avasi laukun. Laukusta löytyi muistoja. Jokaiseen esineeseen liittyi tarina. Tarina suomalaisista kreppisukista, tarina puolue-eliitin kengistä, tarina hanskoista...

"Matkalaukku" on ihana, ironinen, älykäs ja kertakaikkiaan upea pieni teos!

6. helmikuuta 2014

Sankta Psykon kasvatit

Johan Theorin


Tammi, 2013

Suomentaja: Outi Menna

Alkuteos: Sankta Psyko


Tammen kuvaus kirjasta:


Lastentarhanopettaja Jan Haugerilla on uusi työpaikka: Sankta Patrician oikeuspsykiatrisen sairaalan päiväkoti. Sankta Psyko ja sen potilaiden lapsille tarkoitettu päiväkoti on erotettu toisistaan muurilla, mutta vierailupäivinä lapset pääsevät maanalaista tunnelia pitkin tapaamaan vanhempiaan. Janin tehtäviin kuuluu saattaa heidät tunnelin läpi. Työskentely raaoista väkivaltarikoksista tuomittujen potilaiden läheisyydessä ei ole helppoa, varsinkin kun syyt Janin päiväkotiin pestautumiselle paljastuvat kaikkea muuta kuin pedagogisiksi. Menneisyydessä kummittelevat Janin työvuoron aikana kadonnut pikkupoika ja pakkohoitoon määrätty ystävä Alice Rami.

Theorin saa lukijan heti koukkuun ja ylläpitää taitavasti jännitystä loppuun saakka. Kauhistuttavinta on pimeys, joka löytyy ihmisen omien korvien välistä.





5. helmikuuta 2014

The Ocean At The End Of The Lane


Neil Gaiman

headline, 2013



Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englannin maaseudulle, missä kirjan kertoja - nimettömäksi jäävä päähenkilö - saapuu aikuisena lapsuutensa kotipaikkakunnalle hautajaisiin. Samalla hän muistaa lapsuutensa ja pelottavat tapahtumat, jotka saivat alkunsa hänen ollessaan seitsemänvuotias.
Kertoja oli kirjoihin uppoutunut ja yksinäinen lapsi, joka asui vanhassa talossa vanhempiensa ja nuoremman sisarensa kanssa. Rahavaikeuksissa olevat vanhemmat ottavat taloon vuokralaisen, joka eräänä aamuna ottaa perheen auton ajaa sen syrjäiselle sivutielle ja tappaa sitten itsensä. Samalla hän tietämättään vapauttaa muinaisia voimia, jotka pian alkavat aiheuttaa vahinkoa kylässä.
Hän tutustuu Hempstockin farmilla asuvaan 11-vuotiaaseen Lettieen. Lettie asuu vanhalla farmilla äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Lettie rakastaa pihassa olevaa lampea ja kutsuu sitä valtamerekseen. Hempstockin naiset ovat erikoisia ikivanhoja (vaiko ajattomia?) henkilöitä  ja he tuntevat keinot vastustaa pahansuopaa voimaa, joka on päässyt valloilleen.
Kirjan juoni on jännittävä ja kerronta unenomaista ja kaunista.  Kirjan kauhuelementit syntyvät yhdistelmästä mielikuvituksellisia ja kauhistuttavia olentoja ja arkipäivän kauhua, joka syntyy kun kertojalle läheiset ihmiset alkavat käyttäytyä itselleen epätyypillisesti.  Suuri osa kirjan viehätyksestä piilee huolella ja herkästi kuvatuissa henkilöissä.
“The Ocean at the End of the Lane” on suunnattu aikuisille lukijoille, mutta kirjaa voi hyvin suositella melko nuorillekin lukijoille. Gaiman eläytyy sujuvasti lapsen maailmaan.
Aivan mahtava kirja!



1. helmikuuta 2014

Osbert the Avenger


Christopher William Hill


Orchard Books, 2013





Osbert Brikhoff on asuu Schwartzgartenissa - omalaatuisessa pienessä kaupungissa - vanhempiensa ja lastenhoitajansa kanssa. Osbertin elämä on tasaisen mukavaa kunnes hänet hyväksytään älykkäille lapsille tarkoitettuun kouluun, jossa hän osoittautuu yhdeksi lahjakkaimmista oppilaista.  Ikävä vain, että koulun muurien takana tapahtuu asioita, joista ulkomaailma ei tiedä. Epäoikeudenmukaisuudesta ja julmista menetelmistä suuttunut Osbert päättää kostaa. Pian kaupunkia järkyttää kuolemantapaus toisensa perään...

Osbertista löytyy kieroa huumoria huumoria suurella vaihteella! Kirja on tosiaan hieman Roald Dahlmainen, mutta ilman Dahlille tyypillisiä lämpimämpiä sävyjä.

31. tammikuuta 2014

Kivaa kuin kissanraadolla

Jill Miller


Kääntöpiiri, 1990

Alkuteos:  Happy as a Dead Cat (1983)

Suomentaja: Bützow, Helene


Takakannesta:

Kotiäidin perheeseen kuuluu viisi lasta - kaksi imetysiässä -, kani, kissa, kultakala... ja aviomies. Kolmekymmentäseitsemänvuotiaana tämä heräävä feministi huomaa olevansa sorrettu. ("Tietysti olin kuullut tuon sanan ennenkin, mutta luulin että se tarkoitti vain värillisiä.") Onneksi hänellä on paras ystävätär Jane, jollaista jokainen nainen tarvitsisi tuekseen tiellä kohti uutta naistietoisuutta ja vapautumista.

Millerin huumori on häpeämättömän hauskaa. Tarkkanäköinen ja reipas kerronta vei mukanaan. Viihdyin mainiosti tämän kirjan parissa. Tyyliltään "Kivaa kuin kissanraadolla" muistuttaa hieman Fay Weldonia.



Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga


Alan Moore 

Kevin O'Neill


Alkuteos: 

The League of Extraordinary Gentlemen










Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga on Alan Mooren käsikirjoittama ja Kevin O'Neillin kuvittama steam punk -henkinen sarjakuvasarja.

Sarjan ensimmäisessä osassa liiga työskentelee Englannin tiedustelupalvelun laskuun viktoriaanisessa Lontoossa.

Tarina alkaa 1898, kun Mina Murray saa tehtäväkseen etsiä ja houkutella maansa palvelukseen jo kuolleeksi luullun sankarin Allan Quartermainin, Pariisissa piileskelevän Tohtori Jekyllin / herra Hyden sekä näkymättömän miehen. Jo aiemmin mukaan on palkattu kapteeni  Nemo, jonka Nautilus-aluksella liiga matkustaa paikasta toiseen. Heitä tarvitaan pysäyttämään Lontoon alamaailmassa vaikuttava rikollisnero, joka pystyisi keksinnöllään kaappaamaan vallan Lontoossa.

Toisessa osassa ollaan 1900-luvun alkupuolella. Alkuperäisestä liigasta ovat jäljellä enää Mina Murray ja Allan Quartermain. Uutena jäsenenä on Orlando, joka on elänyt vuosituhansia. Sama kolmikko seikkailee kolmannessa osassa 1969 ja vuoteen 2009 sijoittuvassa nelososassa.

Hauska ja erikoinen ensimmäinen osa antoi odottaa paljon, mutta taso laski albumi albumilta.