Meikäläiset

Sergei Dovlatov

IDIOOTTI, 2012

Alkuteos: Naši (1983)

Suomentaja: Pauli Tapio

Löytö! Bongasin uuden kiinnostavan kirjailijan. Sergei Dovlatov (1941-1990) on venäläinen moderni klassikko. Minulle kirjailija on uusi tuttavuus. Poimin kirjan mukaan puhtaasti kannen perusteella. Takakannen mukaan Dovlatov on neuvostokriittinen kirjailija, joka ei saanut kotimaassaan julkaistua kuin kaksi novellia. Yhdysvaltoihin kirjailija emigroitui 1978 ja alkoi pian saada kirjoituksiaan julkaistuksi lännessä.

”Meikäläiset” osoittautui erittäin ilahduttavaksi tuttavuudeksi. Kirja seuraa Sergei Dovlatovin suvun tarinaa, joka kietoutuu tiiviisti Venäjän historian vaiheisiin vallankumouksesta 1980-luvulle. Kyseessä ei ole varsinainen sukuhistoria, vaan Dovlatov kertoo suvustaan juttelevaan tyyliin. Voin kuvitella, että tältä tuntuisi, jos olisin istuksinut Dovlatovin kanssa iltaa ja hän olisi näyttänyt vanhoja valokuvia albumista ja muistellut parhaita paloja sukulaistensa elämästä. Lukijana tunsin pääseväni lähellä Dovlatovia ja tutustuvani häneen.  Dovlatov kirjoittaa omaelämänkerrallista proosaa ja on helppo unohtaa, että tapahtumia varmasti kuvataan taiteilijan vapaudella.

Dovlatovin suku koostuukin kiinnostavista tyypeistä. Molemmat isoisät olivat vahvoja persoonia, jotka hallitsivat ympäristöään. Sergein ollessa vielä nuori vanhemmat erosivat. Hän eli ilmeisesti lähes koko ikänsä äitinsä kanssa. Dovlatovin äiti toimi oikolukijana sanomalehdessä ja elätti poikaansa vielä tämän ollessa aikuinen. Dovlatov oli vaikeuksissa viranomaisten kanssa, eikä hänen kirjoituksiaan haluttu julkaista. Kiinnostava oli kertomus siitä kuinka Dovlatov tapasi vaimonsa. Kertomus on hilpeän uskomaton. Tahtoisin kyllä tietää, mitä Dovlatovin vaimo itse sanoisi kyseisestä tapaamisesta. Mielenkiintoinen oli myös tarina ylivoimaisen älykkäästä ja menestyneestä serkusta, joka eksyi rikoksen polulle. Dovlatov ei löydä asialle muuta selitystä kuin sen, että serkku tarvitsi toimiakseen vankilan kaltaisia äärimmäisiä olosuhteita.

Minusta tämä oli yksi kesän parhaimpia kirjoja, älykäs, omaperäinen ja  humoristinen teos. Onneksi Idiootti on julkaissut toisenkin Sergei Dovlatovin kirjan.

Joseph Brodsky Sergei Dovlatovista:

”Häntä on helppo lukea. Hän ei ikään kuin vaadi itselleen huomiota, ei tyrkytä itseään lukijalle eikä tuputa ajatuksiaan tai havaintojaan ihmisluonnosta. – - Keskeisin tekijä on jokaisen demokraattisen yhteisön jäsenen tunnistama sävy: se kuuluu yksilölle, joka ei suostu ottamaan uhrin osaa ja joka on vapaa oman erityisyytensä pakkomielteestä. Tuo ihminen puhuu kuten vertainen vertaisille ja vertaisista: hän ei katso ihmisiä alhaalta ylös tai ylhäältä alas vaan ikään kuin sivusta.”