19. elokuuta 2013

Ujostelemattomat - Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa

Kirsi Vainio-Korhonen


WSOY, 2012

Kirsi Vainio-Korhosen ”Ujostelemattomat” voitti Vuoden tiedekirja-palkinnon 2012. Kirja kertoo Suomen ensimmäisistä koulutetuista kätilöistä. Kätilökoulutus aloitettiin 1700-luvulla Tukholmassa, jonne monet suomalaisnaiset matkasivat opiskelemaan. Koska kouluttautuminen vaati hyvää ruotsin luku- ja kirjoitustaitoa lähtivät oppiin lähinnä porvarisnaiset.

Kätilön työsarka oli monipuolinen. Kätilöt joutuivat usein todistamaan oikeudessa erilaisissa alaansa liittyvissä tapauksissa. He olivat virkamiehiä, joiden todistukseensa luotettiin ja näin ensimmäisiä naisia Suomessa, jotka käyttivät auktorisoitua valtaa. Kätilöille myös maksettiin verrattain hyvin, jopa erittäin hyvin, jos he pääsivät yläluokan suosioon.

Kätilöksi pyrkivän piti olla opinhaluinen, järkevän ujostelematon ja jumalaa pelkäävä. Lisäksi hänen oli oltava aviossa tai leski, joka oli itsekin jo synnyttänyt ainakin yhden lapsen. Kätilöiden historian lisäksi kirja kertoo raskauteen ja synnytykseen liittyvistä tavoista ja vanhoista uskomuksista. Samalla piirtyy mielenkiintoinen ajankuva 1700-luvun Suomesta. 

Kirja piti mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Suosittelen.




Hyvä arvio kirjasta täällä.

Nanna - ketun koko kuva

Tuuli Hypén


Arktinen Banaani

Löysin uuden Nannan! Jei! Nanna ilmestyi aiemmin Hesarin sunnuntaisarjakuvissa ja nyt näitä sunnuntai strippejä on koottu yhteen albumillinen.

Nanna on kevyt hyvänmielen sarjakuva. Piirrosjälki ja värit ovat kauniita. Lempeää huumoria ja arjen oivalluksia.








18. elokuuta 2013

Vapaudenaukion mielipuoli

Hassan Blasim


WSOY, 2012

Alkuteos: Majnun sahat al-hurriyya

Suomentaja: Sampsa Peltonen

Hassan Blasim (1973) on elokuvaohjaaja ja kirjailija, joka pakeni Irakista Suomeen 2004. Kirjan kolmetoista novellia käsittelevät sotaa, pakolaisuutta ja rasismia. Novellit etenevät absurdilla painajaismaisella logiikalla, eikä asioista tiedä, mikä on totta. Totuus piiloutuu novellien hullun logiikan alle. Aikajanalla osa novelleista sijoittuu Irakin ja Iranin välisen sodan aikoihin, osa amerikkalaisten miehittämään Irakiin. 

Kaikki novellit eivät kerro suoraan sodasta. Novellissa ”Neitsyt ja sotamies” nuori mies jää ystävättärensä kanssa loukkuun loman ajaksi lukittuun tehtaaseen traagisin seurauksin. ”Tarinabasaari” kertoo kirjailijasta, jonka kaikki kirjoitukset kumpuavat hänen kotinsa lähellä sijaitsevasta basaarista. Useat novelleista kertovat pakolaisista, jotka eivät uusissa asuinmaassaankaan pääse pakoon menneisyyttään. Tämä ei ole helppo kirja. Surrealistiset novellit vaativat paljon miettimistä.



14. elokuuta 2013

Jumalan vihan ruoska - suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697

Mirkka Lappalainen



Siltala, 2012


Mirkka Lappalainen kirjoittaa Suomen ´suurista kuolonvuosista` 1695–1697, jolloin suuren nälänhädän aikana Suomen väestöstä menehtyi 25 - 30 %.

Nälkävuodet alkoivat Suomessa, kun kato hävitti sadon peräkkäin kahtena vuonna. Kesät olivat kylmiä ja sateisia, talvi tuli myöhään, mutta ankarana ja kesti kesän alkuun saakka. 1600-luvulla Suomi oli vielä taikauskoinen ja läpeensä uskonnollinen maa. Nälkä ja sairaudet nähtiin jumalan vihan ilmentyminä.

Poikkeukselliset sääolot johtuivat pienestä jääkaudesta, joka muutti Suomen olosuhteita huomattavasti. Kasvukausi lyheni useilla viikoilla, osa viljasta olisi tarvinnut selvitäkseen kylmän talven, eikä kevät kylvöjä voitu aloittaa tarpeeksi aikaisin. Tämän lisäksi halla tappoi sadon, joka oli vaikeuksista huolimatta saatu kasvamaan. Kadot ulottuivat myös emämaahan Ruotsiin ja Liivinmaalle, joka tavallisesti toimi muun maan vilja-aittana.

Mirkka Lappalainen miettii, miksi kuolleisuusluvut Suomessa nousivat niin suuriksi. Koko Euroopan mittakaavassa Suomen noiden vuosien nälänhätä oli poikkeuksellisen ankara. Myös kuolleisuus oli harvinaisen korkea. Esimerkiksi kuuluisa Irlannin nälänhätä (1845 -1852), surmasi väestöstä alle 12 %.

Katastrofiin ei ollut yhtä ainoaa syytä, vaan se oli tulos monista asioista, jotka vaikeuttivat peräkkäisistä katovuosista selviämistä.  Poikkeukselliset sääolot, nopeasti kerjäläislaumojen mukana leviät taudit, alkeellinen maatalous, jähmeä infrastruktuuri ja hidas tiedonkulku, jonka vuoksi vilja-avustukset tulivat hitaasti perille. Huono sää, joka upotti avustusta tuovia laivoja sekä maantieteellinen sijainti, jonka vuoksi Suomi oli lähes puolet vuodesta jäiden eristämä. Kylmien ilmojen vuoksi nälkävuosina kalansaaliit jäivät ennätyksellisen pieniksi. Marjoja ja riistaakaan ei ollut paljon. Samalla yllätyksellisten kovien sateiden takia muualla Euroopassa suolan kerääminen kävi vaikeaksi ja hinnat nousivat. Suolaus oli lähes ainoa säilömistapa ja nyt siihenkään ei ollut varaa, vaikka jotain säilöttävää olisi ollutkin. Valtaistuimella oli sairas kuningas Kaarle XI, joka ei jaksanut paneutua täysin valtakuntansa hoitoon.

Perusteellinen, monipuolinen ja mukaansatempaava tietokirja, jonka lukemiseen ei tarvitse aiempia tietoja historiasta.




12. elokuuta 2013

Meikäläiset

Sergei Dovlatov


IDIOOTTI, 2012

Alkuteos: Naši (1983)

Suomentaja: Pauli Tapio

Löytö! Bongasin uuden kiinnostavan kirjailijan. Sergei Dovlatov (1941-1990) on venäläinen moderni klassikko. Minulle kirjailija on uusi tuttavuus. Poimin kirjan mukaan puhtaasti kannen perusteella. Takakannen mukaan Dovlatov on neuvostokriittinen kirjailija, joka ei saanut kotimaassaan julkaistua kuin kaksi novellia. Yhdysvaltoihin kirjailija emigroitui 1978 ja alkoi pian saada kirjoituksiaan julkaistuksi lännessä.

”Meikäläiset” osoittautui erittäin ilahduttavaksi tuttavuudeksi. Kirja seuraa Sergei Dovlatovin suvun tarinaa, joka kietoutuu tiiviisti Venäjän historian vaiheisiin vallankumouksesta 1980-luvulle. Kyseessä ei ole varsinainen sukuhistoria, vaan Dovlatov kertoo suvustaan juttelevaan tyyliin. Voin kuvitella, että tältä tuntuisi, jos olisin istuksinut Dovlatovin kanssa iltaa ja hän olisi näyttänyt vanhoja valokuvia albumista ja muistellut parhaita paloja sukulaistensa elämästä. Lukijana tunsin pääseväni lähellä Dovlatovia ja tutustuvani häneen.  Dovlatov kirjoittaa omaelämänkerrallista proosaa ja on helppo unohtaa, että tapahtumia varmasti kuvataan taiteilijan vapaudella.

Dovlatovin suku koostuukin kiinnostavista tyypeistä. Molemmat isoisät olivat vahvoja persoonia, jotka hallitsivat ympäristöään. Sergein ollessa vielä nuori vanhemmat erosivat. Hän eli ilmeisesti lähes koko ikänsä äitinsä kanssa. Dovlatovin äiti toimi oikolukijana sanomalehdessä ja elätti poikaansa vielä tämän ollessa aikuinen. Dovlatov oli vaikeuksissa viranomaisten kanssa, eikä hänen kirjoituksiaan haluttu julkaista. Kiinnostava oli kertomus siitä kuinka Dovlatov tapasi vaimonsa. Kertomus on hilpeän uskomaton. Tahtoisin kyllä tietää, mitä Dovlatovin vaimo itse sanoisi kyseisestä tapaamisesta. Mielenkiintoinen oli myös tarina ylivoimaisen älykkäästä ja menestyneestä serkusta, joka eksyi rikoksen polulle. Dovlatov ei löydä asialle muuta selitystä kuin sen, että serkku tarvitsi toimiakseen vankilan kaltaisia äärimmäisiä olosuhteita.

Minusta tämä oli yksi kesän parhaimpia kirjoja, älykäs, omaperäinen ja  humoristinen teos. Onneksi Idiootti on julkaissut toisenkin Sergei Dovlatovin kirjan.



Joseph Brodsky Sergei Dovlatovista:
”Häntä on helppo lukea. Hän ei ikään kuin vaadi itselleen huomiota, ei tyrkytä itseään lukijalle eikä tuputa ajatuksiaan tai havaintojaan ihmisluonnosta. – - Keskeisin tekijä on jokaisen demokraattisen yhteisön jäsenen tunnistama sävy: se kuuluu yksilölle, joka ei suostu ottamaan uhrin osaa ja joka on vapaa oman erityisyytensä pakkomielteestä. Tuo ihminen puhuu kuten vertainen vertaisille ja vertaisista: hän ei katso ihmisiä alhaalta ylös tai ylhäältä alas vaan ikään kuin sivusta.”

11. elokuuta 2013

Orjan kirja

Heli Slunga


WSOY, 2012



”Orjan kirja” on säälimätön, röyhkeä runokokoelma, jossa jaellaan sekä ruoskaniskuja että rakkaudentunnustuksia kenelle tahansa – maksusta ja maksutta. 
Heli Slunga (s. 1982) tunnetaan kaksi runokokoelmaa julkaisseena kirjailijana, kolumnistina ja esiintyvänä taiteilijana. Hänen runojaan on käännetty useille kielille. Hän sijoittui toiseksi J. H. Erkon runokilpailussa vuonna 2007.

Olin katsomassa kirjallisuusillassa, jossa Heli Slunga oli esiintymässä. Muiden (keski-ikäisten, miespuolisten) esiintyjien joukossa Heli Slunga oli kuin harakka varpusparvessa. Runoilijan olemus on tarkoituksellisen huomiota herättävä ja olemuksen sekä puheiden on tarkoitus provosoida kuulijaa. Tämä kaikki näkyy myös Slungan runoissa. Kuin harakka on Slunga kerännyt kokoelmaan erilaisia kiiltäviä helyjä. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat vahvan kokonaisuuden.

En ole lukenut kovinkaan paljon runoja. Niiden analysointi tuntuu aina vaikealta. On yleensä mahdoton kirjoittaa auki tunnekokemus, jonka runo jättää jälkeensä. ”Orjan kirja” tuskin jättää ketään kylmäksi. Runot jäävät mieleen pitkäksi aikaa.


Aiemmat runokokoelmat:



10. elokuuta 2013

Maria Kallio –Extra : kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen komisariosta

Tammi, 2013

”Maria Kallio –extra” on fanikirja yhden suomen rakastetuimman etsivän 20. vuoden kunniaksi. Maria Kallio esiintyi ensimmäisen kerran 1993 kirjassa ”’Ensimmäinen murhani.”  

Hauska kirja, jossa triviaa Maria Kalliosta, esitellään sarjan dekkarit ilman spoilereita,  tietokilpailukysymyksiä Maria Kallio – tietovisaan sekä Bar and Grill osuus, jossa esitellään Antin reseptejä. Erittäin kiinnostavia ovat osuudet, joissa Lehtolaista kääntäneet ulkomaalaiset kertovat, mikä heitä kirjoissa viehättää ja, mitä haasteita kääntäminen on tuonut tullessaan.

Kuusi suomalaista kirjailijaa on saanut tehtäväksi kirjoittaa novellin Maria Kalliosta. Kirjoittajina olivat: Outi Pakkanen, Terhi Rannela, Taavi Soininvaara, Tuija Lehtinen, Jari Järvelä sekä Markku Paretskoi ja ja Jari Rasi. Viimeksi mainitut ovat tehneet hauskan sarjakuvan, jossa esiintyy myös itse Leena Lehtolainen.

Kirjassa on mukana kaksi aiemmin julkaisematonta novellia. ”Basistin tapaus”, jossa kurkistetaan Marian menneisyyteen ja ”Kuollut lumiukko”, joka on perinteisempää dekkariarvoituksen ratkomista. Itse en kauheasti innostunut muista kirjan osista, mutta novellien takia kirja kannattaa lukea.



9. elokuuta 2013

Julma kuu

Outi Pakkanen


Crime Time, 2013


Outi Pakkasen kirjassa "Julma kuu" jännitys kiristyy tasaisesti kohti loppuhuipentumaa. Johanna Lind on kaunis vaaleaverikkö, joka työskentelee kosmetologina Stocmannilla. Elämä tuntuu värittömältä ja tylsältä. Johanna haaveilee muutoksesta. Kun Johannan elämään kävelee karismaattinen Samuli Mäntynen, rakastuu Johanna mieheen päätä pahkaa. Samuel on sitä, mistä Johanna on aina haaveillut. Rakkaus on sokea ja kuuro, eikä Johanna huomaa vaaran merkkejä miehen käytöksessä. Vastapäisessä talossa asuu erakkomainen vanhempi nainen, joka tarkkailee naapureitaan. Kun hän tunnistaa Johannan miesystävän, on hänen päätettävä, mitä tehdä. Kuinka estää syntymässä oleva tragedia.

Tarinaa kerrotaan pääosin Johannan näkökulmasta. Välillä kertojaksi muuttuu Johannan hyvä ystävä, joka painiskelee omien ongelmiensa kanssa. Kirjan tunnelmaa tihentävät kappaleet, jotka on kirjoitettu ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Hyvin kirjoitettu, mutta hiukan laimeaksi jäävä jännitysromaani, jossa päähenkilö ikävä kyllä jäi melko pinnalliseksi.

Pakkanen luo taitavasti tunnelmaa ja kuvailee hienosti Helsinkiä. Olen yleensä pitänyt Outi Pakkasen dekkareista. Vaikkei "Julma kuu" nouse kirjailijan parhaiden teosten joukkoon, on se viihdyttävää luettavaa.



8. elokuuta 2013

Punainen pukee teitä ja muita tarinoita

Lucie Durbiano


WSOY, 2009

Alkuteos: Le Rouge vous va si bien

Suomentaja: Saara Pääkkönen



Ranskalaisen Lucie Durbianon ensimmäinen suomennettu albumi sisältää seitsemän erillistä tarinaa, joiden rakkaustarinoihin hän on poiminut aiheet saduista, myyteistä ja modernista populaarikulttuurista. Albumin nimikkotarinassa Punahilkka kohtaa suden metsässä ja ajautuu pois kaidalta polulta. Muissa tarinoissa etana rakastuu kuvapatsaaseen ja aikuinen Alice pyyhältää jahtaamaan valkoista kania. Välillä ollaan villissä lännessä ja välillä keskiaikaisessa kuninkaan linnassa. Ennen tai nykypäivänä - totta tai ei - rakkaus on sama, se satuttaa ja ilahduttaa. Tyylikkään lapsenomainen kuvitus heleillä väreillä toimii hienosti kitkeränsuloisten kohtaamisten kontrastina keveissä tarinoissa, joissa pohjalla kulkevat vakavat aiheet. Suloinen ja ihastuttava sarjakuva-albumi. Tykkäsin kovasti. 


7. elokuuta 2013

Petra Delicado ja vihaiset koirat

Alicia Giménez Bartlett


Tammi, 2013

Alkuteos: Día de perros (1997)

Suomentaja: Matti Brotherus


Espanjalaisen Alicia Giménez Bartlettin toinen suomennettu teos komisario Petra Delicadosta sijoittuu Barcelonaan. Petra ja hänen parinsa ylikonstaapeli Fermin Garzón tutkivat tapausta, joka näyttää ensin yksinkertaiselta, mutta laajenee erikoisen rikosvyyhdin selvittämiseksi. Kadulta on löytynyt mies raa’asti hakattuna. Miehestä ei tiedetä paljon mitään. Vain se, että hänellä on koira ja muistikirja täynnä arvoituksellisia numerosarjoja. Myöhemmin löytyy hänen huoneestaan suuri rahakätkö. Petra ja Fermin yrittävät selvittää, mitä mies oli puuhannut saadakseen kasaan niin suuren rahasumman ja kuka on surmatyön takana. Selvittäessään tapausta Petra tutustuu koirien maailmaan, sillä johtolangat vievät hänet taistelukoirien kouluttajien, koirien salakaupan, eläinkokeiden ja koirahoitoloiden pariin. Tapausta tutkiessaan ylikonstaapeli Garzón ihastuu peräti kahteen naiseen kerralla, kun taas Petra saa koiria koskevaa asiantuntija-apua komealta eläinlääkäriltä.


Kirja on melko perinteinen salapoliisiromaani. Juoni on mutkikas ja etenee maltillisesti. Henkilökuvaus on taitavaa. Seurasin melkein yhtä suurella mielenkiinnolla ylikonstaapelin rakkauselämän kuvioiden kehittymistä kuin murhaajan paljastumista. Petra Delicado on kiinnostava etsivä. Murhaajaa en arvannut kuin vasta hieman ennen tämän paljastumista. Vaikka eläintenystävälle kirja on ahdistavaa luettavaa, ei se mene raakuuksien kuvailussa liian pitkälle. Kyseessä ei myöskään ole koirakirja.



4. elokuuta 2013

Agentti Appelsiini - Käännöskukkasten parhaita 2

Jouni Paakkinen


Atena, 2005

Englannin opettaja Jouni Paakkinen on kerännyt kirjaan kokoelman käännöskukkasia elokuvien ja tv-ohjelmien tekstityksistä. Mitä muuta tästä voisi sanoa? Kivat kuvat. Hauska. Nauroin vatsani kipeäksi.

 Buffy the Vampire Slayer: 
”We don’t think they are just planning one job.” 
“Spree anyone?” (= Rikosaalto) 
“He tuskin suunnittelevat vain yhtä keikkaa.” 
”Haluaako joku lähteä dokaamaan?” 

Return of the King –traileri: 
“We will see the Shire ajain” (= Kontu) 
“Me vielä tulemme näkemään isännän.” 

Bob’s World: 
”… transforms from a caterpillar to a butterfly.” 
“…muuttuu puskutraktorista perhoseksi.”

 Buffy the Vampire Slayer: 
”Deep, deep, deep inside me.” 
“Piip, piip, piip sisälläni.”



2. elokuuta 2013

Operaatio Aamutähti

Peter O´Donnell


Jalava, 2012

Aluteos: The night of Mornigstar

Suomentaja: Veli-Pekka Ketola

”Operaatio Aamutähti” on 11. osa Modesty Blaise –sarjassa. Alkuperäisteos ilmestyi jo 1982, mutta suomennos ilmestyi vasta viime vuonna. Olen lukenut suurimman osan sarjan kirjoista ja pitänyt niistä, joten oikein iloinen löytäessäni tämän kirjastosta. Tässä kirjassa on kaikki ne elementit, joita olen Modesty Blaise -kirjoilta oppinut odottamaan. Runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia, taisteluita epätavallisin asein, vankeus ja ihmeellinen pako, kahjoja rikollisia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Erinomainen vakoilujännäri pitää otteessaan alusta loppuun asti.

Kirja alkaa ajalta jolloin Modesty lopetti Verkoston ja vetäytyi eläkkeelle 25-vuotiaana. Rauhallinen elämä ei kuitenkaan onnistu Modestyltä tai hänen oikealta kädeltään Willie Garvinilta. He ajautuvat vastustamattomasti vaarallisiin tilanteisiin kuin konna hunaja-ansaan tai Karhukoplan veli 176–761 luumupurkille.

Kun vanha vihamies menneisyydestä lähettää palkkamurhaajan Modestyn perään, alkaa tämä tutkia tapausta. Modesty huomaa pian, että operaatioon on sekaantunut myös vanha ystävä, joka kaipaa pelastamista. He pääsevät kansainvälisen terroristiryhmän jäljille ja pian on Modestyn ja Willien kaksin pysäytettävä operaatio Aamutähti, joka uhkaa koko Euroopan rauhaa.

Hauskaa näissä kirjoissa on, että ne tapahtuvat ajalla ek (ennen kännyköitä), jolloin puhelin autossa oli ylellisyyttä, Neuvostoliitto oli yhä voimissaan ja maailma suurempi kuin nykyään. Modesty Blaise ja Willie Garvin ovat kiehtovia hahmoja, tosin mielikutuksellisen täydellisiä, Peter O´Donnell on kuitenkin vienyt epärealistisuuden niin pitkälle, että se on hauskaa ja viihdyttävää. Tykkäsin kovasti!!! Suosittelen.