25. heinäkuuta 2013

Laakso

Marie Hermanson


Like, 2011

Alkuteos: Himmelsdalen

Suomentaja: Jonna Joskitt-Pöyry


”Laakso” on älykäs ja jännittävä trilleri pahuudesta. Sveitsin Alpeilla sijaitsevalla kauniilla laaksolla on kaunis nimi Himmelsdalen, Taivaslaakso. Sinne saapuu ruotsalainen opettaja Daniel tapaamaan kaksoisveljeään Maxia. Kaikki näyttää idylliseltä ja ylelliseltä. Max vakuuttaa, että klinikka on alansa huippua loppuun palaneiden yritysjohtajien lepopaikkana. Daniel on kaksosista hiljaisempi ja vakaampi, tunnollisesti urallaan edennyt. Danielin suhde veljeensä sosiaaliseen, viehättävään ja menestyneeseen, mutta helposti vakaviin vaikeuksiin joutuvaan kaksoisveljeensä Maxiin on kaksijakoinen. Pojat kasvoivat vanhempien eron jälkeen erillään ja tapasivat vain kerran vuodessa syntymäpäivänään. Aikuisena tapaamisten väliin tuli vuosia. Maxin tapaamiseen liittyy aina ilon lisäksi levottomuutta. 

Himmelsdalenissa veljekset viettävät muutaman mukavan päivän ennen kuin Max esittää ehdotuksensa. Voisivatko veljekset kenties vaihtaa paikkaa muutamaksi päiväksi, jotta Max voisi piipahtaa hoitamassa raha-asioitaan? Vaikka Daniel ei innostu ajatuksesta vaihto tehdään ja Daniel jää yksin Himmelsdaleniin. Vähitellen hän huomaa, että jokin laaksossa on hullusti. Maxia ei kuulu takaisin. Danielin on myönnettävä itselleen, että Max ei aio tulla takaisin. Hän yrittää kertoa henkilökunnalle vaihdoksesta, mutta häntä ei uskota. Muut asukkaat vaikuttavat melko oudoilta. Ovatko potilaat todella loppuun palaneita liikemiehiä? Kyläläiset ja hoitohenkilökunta vaikuttavat vielä hoidokkejakin hullummilta. Daniel saa huomata, että laaksosta on vaikea päästä pois. Mitä Himmelsdalenin kauniissa kulisseissa tapahtuu? Voiko Daniel luottaa kehenkään?

Kertomuksen edetessä Hermanson tiivistää jännitystä vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Tunnelma tiivistyy vähitellen klaustrofobisen ahdistavaksi kun tarinasta paljastuu aina uusia kerroksia kuin sipulista. Hermanson kuvaa osuvasti pahuutta. Hän luo elävän kuvan ihmisen armottomuudesta ja julmuudesta ilman väkivallalla mässäilyä haastaen lukijan ajattelemaan, mitä pahuus on. Onko se vain aivojen epätasapainoa? Kirjassa käytetyn Bertolt Brechtin lainauksen mukaan pahuus on vain eräänlaista kyvyttömyyttä. Himmelsdalenissa pahuus ylettyy syvemmälle kuin kukaan olisi osannut arvata.

”Laakso” on hyvin rakennettu ja sujuvasti kirjoitettu trilleri. Juoni etenee joustavasti ja ketterästi. Kirjaa oli ilo lukea. Suosittelen vahvasti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti