30. heinäkuuta 2013

Operaatio Lipstick

Pia Heikkilä


Otava, 2013

Alkuteos: Operation Lipstick (2012)


Toimittaja Pia Heikkilä on työskennellyt pitkään Aasiassa, myös kirjeenvaihtajana Kabulissa. Nykyisin hän asuu Intiassa. Heikkilä kirjoitti kirjansa alun perin englanniksi ja teos onkin suunnattu englanninkielisille markkinoille. Teoksen kustansi intialainen Random House. Englanninkielinen teos on hieman erilainen kuin suomenkielinen. Päähenkilönä on brittiläis-tanskalainen Anna Sanderson.

Hiukan ihmettelin sitä, miksi kirjasta on pitänyt tehdä kaksi versiota. Jos Heikkilä uskoo, ettei suomalainen tausta jaksa maailmalla kiinnostaa yhtälailla kuin tanskalainen, ymmärrän kyllä. Hiukan erimielisenä, mutta ymmärrän. Ihmettelen enemmänkin, miksi muuttaa suomalaista painosta? Kyllä suomalaisessa mediassa olisi huomioitu tämä kirja yhtä lailla. Nostammehan mielellämme esiin kaikki ulkomailla menestyneet suomalaiset.

Suomalaisessa versiossa päähenkilöllä on suomalaistausta. Anna Sandström on sotakirjeenvaihtajana Kabulissa. Anna jahtaa uutisten lisäksi miehiä. Vietettyään vuosia villiä sinkkuelämää hän kaipaa nyt jotain pysyvämpää, kunnollista miestä ja rakkautta. Niitä vain ei tahdo löytyä. Sen sijaan löytyy paljon yhden illan tapaamisia. Useimmilla sotilailla, turvamiehillä ja toimittajilla tuntuu olevan kotona vaimo odottamassa, mutta sotatoimialueella ovat ihmiset valmiita pakenemaan rankkaan biletykseen. What happens in Kabul, stays in Kabul.

Kun Annan ystävä Kelly päättää kostaa petolliselle miesystävälleen Richardille, alkaa operaatio Lipstick. Richardin puuhat osoittautuvat yllättävän valonaroiksi. ja kostoretki vaarallisemmaksi kuin Anna olisi voinut arvata.  Se tuntuu myös vievän suuren uutisjutun lähteille. Ennen kuin juttu selviä joutuu Anna monenlaisiin vaaroihin. Hän myös törmää jatkuvasti sangen ärsyttävään - mutta salaperäiseen ja kiehtovaan - Markiin, joka yrittää saada hänet luopumaan operaatio Lipstickistä. Mitä asiaa Markilla on operaation liepeillä?

Pia Heikkilä on sanonut uudistaa chick-lit genreä. ”Operaatio Lipstick” tuo tapahtumat uuteen miljööseen ja sekoittaa mukaan seikkailua. Kuten genreen sopiikin, tyylilaji pysyy kuitenkin varsin kepeänä koko kirjan ajan. Lukiessa vähän harmitti, että sotakirjeenvaihtajan arki ei näyttäydy realistisena romaanissa. Kabulin vaarallisesta sotatoimialueesta on tehty kesytetty ja kuvauksellinen tausta Annan romanssin metsästykselle. Sitten muistutan taas itseäni siitä, että realismi ja arki ovat termejä, joita ei pidä chick-litiltä odottaakaan.

Helen Fielding on kirjassa “Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus” pistänyt sankarittarensa terroristijahtiin, joten ihan ensimmäisenä ei Heikkilä tuo aihetta chick-litiin. Fielding on myös verrattomasti parempi ja hauskempi kirjailija. Ei Heikkiläkään huono kirjoittaja ole. Hän kirjoittaa näppärästi ja pitää tapahtumat vauhdissa. Paikoin juoni takkuaa. Henkilöhahmot jäävät kiusallisen pinnallisiksi. Lajissaan mukava kirja on silti hyvää ajanvietettä, vaikka kirjassa olisikin voitu kuvata vähän enemmän Kabulin elämää ja vähemmän sitä, miten vaikea sieltä on löytää hyvän väristä huulipunaa. Jos toinen osa julkaistaan, luen sen ihan mielelläni. Heikkilä sanoo Hesarissa, että seuraava kirja Annasta sijoittunee Pakistaniin. Myös Bollywood on osoittanut kiinnostusta ”Operaatio Lipstickiin.”


28. heinäkuuta 2013

Totuus timanteista

Nicole Richie


Sammakko, 2007

Alkuteos: The Truth About Diamonds

Suomentajat: Terhi Hannula ja Elina Koskelin


Sammakon esittely:

Totuus timanteista on seurapiirikaunotar Nicole Richien omakohtainen kasvukertomus Los Angelesin kulissien takaa televisiosarjan kuvauksista ja julkkisbileiden maailmasta. Romaanissa Richie kuvaa kiihkeää kaipuuta parrasvaloihin ja elämää julkisen katseen paineen alla. Richie kertoo todenmakuisesti, millaista on ystävystyä, vihata ja rakastaa koko maailman katsoessa. Totuus timanteista paljastaa, mikä elämässä todella merkitsee, Hollywoodissakin.


Kaipasin matkalle kevyttä luettavaa, jonka raaskii myös tarvittaessa jättää kesken. En ehkä muuten olisi tähän kirjaan tarttunut, mutta kirjastosta ei pikakäynnillä löytynyt oikein muuta sopivaa. (Sen sijaan löytyi vino pino muita kirjoja, jotka luen kun on aikaa.) Kirja on melko heppoinen. Ajatukset karkailivat jatkuvasti tekstistä muihin asioihin. Ajanvietekirja, josta iloa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita julkkiksista ja elämästä Hollywoodissa.

26. heinäkuuta 2013

Kultainen leikkaus

David Hewson


Moreeni, 2011

Alkuteos: The sacred cut

Suomentaja Tuija Tuomaala

”Kultainen leikkaus” on kolmas osa David Hewsonin Nic Costasta kertovassa sarjassa.  Aiemmin ovat ilmestyneet osat Mysteerien huvila” ja ” Kuoleman vuodenaika”.

Joulun lähestyessä Rooma on poikkeuksellisesti peittynyt lumeen. Nic Costa ja hänen parinsa Gianni Peroni saavat selvitettäväksi Pantheonissa tapahtuneen murhan. Murhaa on ollut todistamassa nuori tyttö, Irakin kurdialueelta paennut katulapsi, joka poliisin on löydettävä. Käy ilmi, että rikos on osa FBI:n tutkimaa murhasarjaa, jonka juuret ulottuvat aina Persianlahden sotaan asti. Tapauksen selvittämistä vaikeuttaa FBI:n tapa salailla tietoja sekä poliisilaitoksen sisäiset valtapelit.

”Kultainen leikkaus” on jännittävä ja vauhdikkaasti etenevä dekkari, joka pitää lukijan varpaillaan loppuun asti.


25. heinäkuuta 2013

Laakso

Marie Hermanson


Like, 2011

Alkuteos: Himmelsdalen

Suomentaja: Jonna Joskitt-Pöyry


”Laakso” on älykäs ja jännittävä trilleri pahuudesta. Sveitsin Alpeilla sijaitsevalla kauniilla laaksolla on kaunis nimi Himmelsdalen, Taivaslaakso. Sinne saapuu ruotsalainen opettaja Daniel tapaamaan kaksoisveljeään Maxia. Kaikki näyttää idylliseltä ja ylelliseltä. Max vakuuttaa, että klinikka on alansa huippua loppuun palaneiden yritysjohtajien lepopaikkana. Daniel on kaksosista hiljaisempi ja vakaampi, tunnollisesti urallaan edennyt. Danielin suhde veljeensä sosiaaliseen, viehättävään ja menestyneeseen, mutta helposti vakaviin vaikeuksiin joutuvaan kaksoisveljeensä Maxiin on kaksijakoinen. Pojat kasvoivat vanhempien eron jälkeen erillään ja tapasivat vain kerran vuodessa syntymäpäivänään. Aikuisena tapaamisten väliin tuli vuosia. Maxin tapaamiseen liittyy aina ilon lisäksi levottomuutta. 

Himmelsdalenissa veljekset viettävät muutaman mukavan päivän ennen kuin Max esittää ehdotuksensa. Voisivatko veljekset kenties vaihtaa paikkaa muutamaksi päiväksi, jotta Max voisi piipahtaa hoitamassa raha-asioitaan? Vaikka Daniel ei innostu ajatuksesta vaihto tehdään ja Daniel jää yksin Himmelsdaleniin. Vähitellen hän huomaa, että jokin laaksossa on hullusti. Maxia ei kuulu takaisin. Danielin on myönnettävä itselleen, että Max ei aio tulla takaisin. Hän yrittää kertoa henkilökunnalle vaihdoksesta, mutta häntä ei uskota. Muut asukkaat vaikuttavat melko oudoilta. Ovatko potilaat todella loppuun palaneita liikemiehiä? Kyläläiset ja hoitohenkilökunta vaikuttavat vielä hoidokkejakin hullummilta. Daniel saa huomata, että laaksosta on vaikea päästä pois. Mitä Himmelsdalenin kauniissa kulisseissa tapahtuu? Voiko Daniel luottaa kehenkään?

Kertomuksen edetessä Hermanson tiivistää jännitystä vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Tunnelma tiivistyy vähitellen klaustrofobisen ahdistavaksi kun tarinasta paljastuu aina uusia kerroksia kuin sipulista. Hermanson kuvaa osuvasti pahuutta. Hän luo elävän kuvan ihmisen armottomuudesta ja julmuudesta ilman väkivallalla mässäilyä haastaen lukijan ajattelemaan, mitä pahuus on. Onko se vain aivojen epätasapainoa? Kirjassa käytetyn Bertolt Brechtin lainauksen mukaan pahuus on vain eräänlaista kyvyttömyyttä. Himmelsdalenissa pahuus ylettyy syvemmälle kuin kukaan olisi osannut arvata.

”Laakso” on hyvin rakennettu ja sujuvasti kirjoitettu trilleri. Juoni etenee joustavasti ja ketterästi. Kirjaa oli ilo lukea. Suosittelen vahvasti.




24. heinäkuuta 2013

Minun suomalainen vaimoni

Wolfram Eilenberger


Siltala, 2011

Alkuteos: Finnen von Sinnen. Von einem, der auszog, eine finnische Frau zu heiraten

Suomentaja: Ilona Nykyri

Wolfram Eilenberger on saksalainen filosofi, joka asuu nykyisin suomalaisen vaimonsa kanssa Torontossa, Kanadassa. Hän on kirjoittanut fiksun ja hauskan kirjan siitä kuinka tutustui ja rakastui suomalaiseen vaimoonsa ja tämän kotimaahan. Saksalaiselle tuntuu moni asia Suomessa kovin erikoiselta. Esimerkiksi se, että juhlissa monet naiset ovat pukeutuneet samaan Marimekon unikkokuosiin, eikä se näytä harmittavan ketään.

Suuressa osassa kirjassa ovat Eilenbergin appivanhemmat ja mökkielämä, jotka toimivat saksalaiselle todellisena eksotiikan lähteenä.  Eilenberg on huomioi ympäristöään tarkkanäköisesti, muttei arvostelevasti. Mitään kovin uutta ja mullistavaa ei kirjassa ole, mutta se on kirjoitettu humoristisen lempeällä otteella.

Hyvänmielen kirja. Tykkäsin.


22. heinäkuuta 2013

Elämäni kirjana

Peter Jacobi


Like, 2001

Alkuteos: Mein Leben als Buch

Suomentaja: Sari Hyvärinen

Kuvitus: Amelia Leoncini

Antikvaarisen kirjakauppa Kirjatynnyrin omistaja Dietrich Oger eli Diogenes on viettänyt koko elämänsä kirjojen keskellä. Hän on onnellinen vain kaupassaan kirjojensa keskellä. Hänen onneaan tosin häiritsevät vaimo Gisela ja kirjanpitäjä, jotka ovat sitä mieltä, että Diogeneen pitäisi myydäkin kirjoja, eikä vain kasvattaa yksityiskokoelmaansa. Eräänä aamuna Diogenes herää ja huomaa muuttuneensa kirjaksi. Hän on sokea, mutta voi auki ollessaan kuulla, mitä ympärillä sanotaan. Hän voi myös kommunikoida muiden kanssa sivuilleen ilmestyvän tekstin avulla. Tosin kirjana Diogenes on vielä hankalampi kumppani kuin miehenä ja yritettyään ensin epätoivoisesti muuttaa miehensä takaisin ihmiseksi nakkaa Gisela kirjan ulos ikkunasta. Kirja onnistuu kuitenkin keplottelemaan itsensä ystävänsä kustannustoimistoon ja painettavaksi ja lukijoiden käsiin. Näin kuolemaa pelännyt Diogenes voi elää ikuisesti kirjana.


”Elämäni kirjana” on mielenkiintoinen ja taidokas pienoisromaani. Pidin kovasti Jacobin tavasta kirjoittaa. Tarinaan on punottu mukaan pohdiskeluja kirjoista, kirjallisuudesta ja lukemisen merkityksestä. Jacobin huumori on hiljaisen huvittavaa. Kuvituksena ovat tahrat, joita kirjaan matkan varrella ilmestyvät. On viini- ja huulipunatahroja sekä polkupyörän renkaan jälki. Kuvitus on hauska, mutten pitänyt siitä, että välillä tekstin päällä olevat kuvat vaikeuttivat lukemista. Suosittelen.



21. heinäkuuta 2013

Sokerisamurai

Juhana Petterson


Into, 2013

Tarina armottomasta business-musiikkimaailmasta. 

Lumi on musiikillisesti lahjakas, ujo ja viattoman oloinen. Hän on manageri Idi Aminin löytö, jolle etsitään bändikaveria. Haastatteluista löytyy Stella, joka rakastaa esiintymistä ja tahtoo kuuluisaksi hinnalla millä hyvänsä. Hän on seksikäs, räväkkä ja häikäilemätön. Yhdessä tytöt muodostavat Sugar Samurai nimisen yhtyeen. Bändin imago on tarkkaan mietitty. Erottuakseen muista esiintyvät Lumi ja Stella teinirakastavaisina, eräänlaisena t.A.T.u –kopiona. Parina esiintyminen on vaikeaa Lumille, joka oikeasti rakastuu Stellaan. Hänen on vaikea katsoa, kuinka Stella jatkuvaa flirttiä miesten kanssa.

Kirja alkaa melko kivasti, mutta tarinan edetessä ilmeisesti provosoiviksi tarkoitetut seksikohtaukset syrjäyttävät itse tarinan. Petterssonin päähenkilöt eivät ole mitenkään uskottavia. Itselleni tuli lähinnä tunne, että ”Sokerisamurai” on miehinen fantasia teinitytöistä. Jos kirjan tarkoitus oli kritisoida musiikkimaailmaa ja populaarikulttuuria, se epäonnistui pahasti. On vaikea edes keksiä sanottavaa kirjasta. Vilkaistessani kirjan saamia arvosteluja huomasin kirjan ahdistaneen monia lukijoita, mutta ensimmäisen neljänneksen jälkeen itseäni lähinnä pitkästytti.



20. heinäkuuta 2013

Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

Jean Campbell


Nemo, 2012

Alkuteos: Weird Things Customers Say in Bookshops

Suomentaja: Aino Partanen

Kirjakauppias Jean Campbell on koonnut kirjaansa hassuja kysymyksiä, joita kirjakauppiailta on kysytty. Aluksi Campbell alkoi julkaista kysymyksiä “Weird Things Customers Say in Bookshops” blogissaan. Huvittavaa on, kuinka asiakkaat luulevat kirjakauppiaan tietävän kirjoista kaiken. Osa asiakkaista on naurettavan (ja lievästi epätoivoa herättävän) tietämättömiä. Mukana on asiakkaita, jotka kyselevät, onko Anne Frankin päiväkirjalle jatkoa tai saako Shakespearen kirjoja tämän nimikirjoituksella varustettuina. Hauskimpia ovat yllättävämmät kysymykset ja ajatuskulut. Hauska pikkukirja. Suosittelen.

Esimerkiksi:

Asiakas: Kirjoittiko Charles Dickens koskaan mitään hauskaa?

Tai:

Asiakas: Pidättekö Nigella Lawsonia ”seksin” vai ”keittokirjojen” kohdalla?
Kauppias: Vaikea päätös, eikö olekin?



Jen Campbellin blogi: This is not the six word novel

19. heinäkuuta 2013

Mysteerien huvila

David Hewson


Moreeni, 2011

Alkuteos: The villa of mysteries

Suomentaja: Tuija Tuomaala


Jokin aika sitten luin David Hewsonin ensimmäisen dekkarin ”Kuoleman vuodenaika ja pidin siitä kovasti. Sain viimein lainattua kirjastosta sarjan toisen osan. ”Mysteerien huvila ei pettänyt odotuksia. Hewson on kirjoittanut taas jännittävän ja vetävän dekkarin.

Nic Costa on kasvanut edellisessä kirjassa kuvatusta innokkaasta ja hieman naiivista nuoresta poliisista kokeneeksi etsiväksi, jota kokemukset ovat karaisseet. Nic Costa toimii etsivänä Roomassa. Hänen parinaan on vanhempi poliisi Gianni Peroni, joka on siveyspoliisista rikkomuksen vuoksi murharyhmään siirretty kyynisempi etsivä.

Suosta löytyy vainaja, jota oikeuslääkäri ensin luulee arkeologiseksi löydöksi, sillä ruumiista löytyvät johtolangat viittaavaa muinaisiin rituaaleihin. Murha on kuitenkin tuoreempi ja näyttää liittyvän jotenkin mafian toimiin. Samaan aikaan nuori amerikkalainen tyttö siepataan. Tapaukset kietoutuvat toisiinsa. Juoni on hyvin punottu, henkilöhahmot kiinnostavia ja yllätyksiä riittää loppuun asti. Hieno dekkari.


17. heinäkuuta 2013

Vegestan - kasvisruokaa Lähi-idästä

Sally Butcher


Moreeni 2012

Alkuteos: Veggiestan – A Vegetable Lover’s Tour of the Middle East

Suomentaja: Kiti Szalai


Olen usein hypistellyt tätä kirjaa kirjakaupassa huokaillen sen herkullisten kuvien äärellä. Vihdoin sain lainattua sen kotiinkin. ”Vegestan” on Sally Butcherin kirjoittama keittokirja, jossa on runsaasti erilaisia kasvisruokareseptejä Lähi-idästä. Reseptejä on eri puolilta Arabian niemimaata ja itäisen Välimeren aluetta. Ruokalajit ovat matkanneet ihmisten mukana ja ruokakulttuurit ovat ottaneet vaikutteita toisiltaan. Alueella on omaleimainen kasvisruokaperinne. Reseptit eivät ole vegaanisia, vaan niissä käytetään maitotuotteita ja munia. Sally Butcher on entinen kokki, joka omistaa yhdessä iranilaisen miehensä kanssa Persepolis nimisen ruokatarvikekaupan Lontoossa.

Ihastuin ”Vegestaniin” entistä enemmän, kun minulla oli aikaa lukea sitä. Kirja on tiivis paketti ruokakulttuuria ja reseptejä. Kuvia voisi olla enemmänkin. Reseptejä ei ole lähdetty helpottamaan ja länsimaistamaan vaan kokkaaja saa tehdä sen itse. Jotkin ruoka-aineet esimerkiksi pekmez-siirappi ja hajupihka eivät ole ainakaan Suomessa ole ihan helposti löytyviä. Ja mitä ihmettä on maustenigella?


Omat lempireseptini ovat turkkilainen lämmin jugurttikeitto korianterimykyjen kera, hedelmä-pähkinätäytteiset soijapyörykät ja pinaatti-aprikoosi-bulgur salaatti. Myös leipä- ja piirasreseptit ovat kiinnostavia, oikeastaan kaikki reseptit kirjassa ovat. Hankkisin ”Vegestanin” mielelläni itselleni.




Lisätietoja täältä

9. heinäkuuta 2013

Perhehytti : havaintoja lapsista ja vanhemmuudesta

Riina Katajavuori

Karisto, 2012



Perhehytti on kokoelma runoilija ja kirjailija Riina Katajavuoren kolumneja, joista suurin osa on julkaistu aiemmin Martat, Kaksplus ja Lapsen maailma – lehdissä. Mukana on myös muutamia uusia kolumneja. Katajavuori kirjoittaa hellästi ja raikkaasti lapsiperheen arjesta. Katajavuori on kolmen lapsen äiti ja kotona riittää hulinaa. Perheessä puuhataan, keskustellaan, väistellään eteisen kenkävuorta ja välillä katsotaan yhdessä telkkaria. Kolumneissa pohditaan siskottomuutta, puistotätejä ja sitä vieläkö lapset jaksavat kuunnella satuja. Katajavuori löytää arjesta kauniita hetkiä. Virkistävä lukukokemus. Kirja on kivaa luettavaa lapsettomallekin. 


7. heinäkuuta 2013

Merenneito tavaratelineellä : teetarinoita


Ulrika Ylioja


Like, 2013


”Merenneito tavaratelineellä” on aikuisten kuvakirja, jossa on 24 tarinaa. Kuvat ovat punamustaharmaita ja niihin on liitetty pieni teksti, ei aivan runo, joka maalaa kuvan teehetkestä. Kuva ja teksti ovat tasapainossa ja muodostavat kauniin kokonaisuuden. Teehetkissä heijastuvat elämän sirpaleet. Teetä juodaan mm. Pariisissa, Intiassa ja Juupajoella. Ulrika Ylioja onnistuu kertomaan kokonaisen tarinan vain muutamin sanoin.
Treffit Raymondin kanssa: hän joi pelkkää mustaa teetä. Kermaa ja sokeria! Jätin Moritzin hänen vuokseen, jätin puutalo yksiön, koirilta kuulostavat naapurit ja punaisen pehtooripannun. Myöhemmin kadun, ehkä.

Ulrika Yliojan pienet teetarinat ovat aiemmin ilmestyneet sarjana Helsingin sanomien Nyt-liitteessä. Muistan niitä sieltä silloin tällöin lukeneeni, mutta vasta kirjana luettuina ne tekivät vaikutuksen. Syytän tästä joka aamuista kiirettä. Tarinat tekivät paljon suuremman vaikutuksen kun niitä saattoi lueskella rauhassa sohvanpohjalla yksi toisensa jälkeen. Kiinnostava on myös kirjan lopussa oleva lista kirjassa esiintyvistä teelaaduista. Esimerkiksi Phu Tho on:
Vihreä tee naisille, jotka kulkevat omia polkujaan. Maussa lootusta ja suloista, huumaavan makeaa lakritsia. Maailma on avoin kuin matkustus junan katolla.




Jep, Phu Tho meni ainakin minun teelistalleni.

Suosittelen teehen höpsähtäneille. Ihana teekirja.

5. heinäkuuta 2013

Unelmieni mies

Curtis Sittenfield


WSOY, 2007

The Man of My Dreams

Suomentaja: Ulla Lempinen

”Unelmieni mies” on nuoren naisen kasvutarina. Kirjassa ei ole varsinaista juonta, mutta lyhyesti sen sanoma on, että katseen siirtäminen pois omasta navasta muihin ihmisiin auttaa elämän haltuun ottamisessa paljon paremmin kuin unelmien miehen löytäminen.

Kirjan alussa 14-vuotias Hannah, joka on kasvanut kodissa, jonka ilmapiiriä isän raivonpuuskat säätelivät,  asuu väliaikaisesti tätinsä luona, sillä vanhemmat ovat keskellä eroprosessia. Yliopistossa Hannah opiskelee tunnollisesti, menee aikaisin illalla nukkumaan yskänlääkkeen voimalla ja istuu viikonloput huoneessaan. Elämässä Hannah on sivustakatsoja. Hän jää yrityksistään huolimatta yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Ystävien saaminen on vaikeaa eikä Hannah usko koskaan löytävänsä poikaystävää. Hannah analysoi tekemisiään armottomasti. Hän tarkkailee muita ihmisiä ja tekee heistä osuvan kriittisiä havaintoja.


Aikanaan Hannah löytää myös poikaystäviä, mutta jokainen heistä osoittautuu siksi vääräksi mieheksi. Serkkunsa Figin poikaystävässä Henryssä näkee Hannah sielunkumppaninsa, mutta edes Henryn ja Figin erottua, ei aika ole heille koskaan oikea. Vuosien tuskailun, itseanalysoinnin ja terapian jälkeen Hannah löytää sattumankaupalla suunnan elämälleen.

Curtis Sittenfeld kirjoittaa hyvin ja kuvaa ihmissuhteita taitavasti. Silti kirjaan olisi toivonut lisää syvyyttä, saman asian vatvominen hiukan kyllästytti. Curtis Sittenfeld on kuulemma kirjoittanut "Unelmieni miehen" samaan aikaan kuin aiemmin julkaistun romaaninsa "Prep". Ehkäpä tämä jäi siksi hiukan ohueksi? Huolimatta pienistä puutteistaa on "Unelmieni mies" lukemisen arvoinen kirja. 



3. heinäkuuta 2013

Ikuisesti yhdess@


Laurie Frankel



WSOY, 2013

Alkuteos: Goodbye for now

Suomentaja: Aila Herronen



Tarina kuolemasta, surusta, rakkaudesta ja internetistä.


Sam Elling on tietokonenero, jolla on vaikeuksia naisten kanssa. Hän työskentelee treffipalvelussa ohjelmoijana ja keksii rakkauden algoritmin, jolla asiakkaille löytyy nopeasti sielunkumppani. Vaikka algoritmi on nerokas, saa Sam huomata olevansa pian työtön. Treffipalvelu ei nimittäin tee rahaa, kun asiakkaat löytävät kumppanin ja sulkevat tilinsä. Potkujen antamaa iskua lievittää se, että omaa algoritmiään käyttäen Sam on löytänyt firman markkinointiosastolta itselleen tyttöystävän, Meredith Maxwellin, jonka kanssa Sam ehtii seurustella vain hetken ennen kun Meredithin rakas isoäiti kuolee. Lohduttaakseen tyttöystäväänsä Sam kehittää tietokoneohjelman, joka analysoi Meredithin ja tämän isoäidin sähköpostit niin tarkasti, että ohjelma osaa kirjoittaa sähköposteja, jotka kuulostavat aivan isoäiti Livvyltä. Ensijärkytyksen haihduttua Meredith ihastuu ohjelmaan ja alkaa kirjoitella sen kanssa. Näin hän voi kuvitella, että isoäiti onkin vain lomalla Floridassa, eikä suinkaan kuollut. Meredith myös pyytää Samia tekemään hänelle samanlaisen ohjelman videopuheluista. Vaikka haaste on teknisesti lähes mahdoton, paneutuu Sam tehtävään ja pian ohjelma onkin valmis. Vaikutelma on lähes aito. Jos ei tietäisi isoäiti Livvyä kuolleeksi, voisi kuvitella puhuvansa tämän kanssa.

Koska ohjelmointi osoittautuu toimivaksi aloittavat Sam, Meredith ja tämän serkku Dash yrityksen nimeltä Paluuposti. Siellä ihmiset saavat keskustella poismenneiden läheistensä - tai oikeammin heidän sähköisen jälkensä jättämän muiston- kanssa. Yritys menestyy hyvin, mutta Sam ei ollut osannut arvata, miltä tuntuu työskennellä jatkuvasti surevien ja kuoleman ympäröimänä. Hän ei ollut myöskään varautunut siihen, mitä reaktioita Paluuposti aiheuttaa ympäristössä. Herkälle ja lämminsydämiselle Meredithille kaikki on vielä raskaampaa. Ennen tarinan loppua Sam kokee raskaan menetyksen, joka antaa hänelle uutta perspektiiviä Paluupostin käyttöön.

”Ikuisesti yhdess@” on kiva kirja, mukavaa ja helposti sulavaa luettavaa. Kirjan henkilöt jäävät melko lailla yksiulotteisiksi. Tarinan pääpaino on mielikuvituksellisessa tilanteessa, joka syntyy ihmisten kyetessä kommunikoimaan kuolleiden muiston kanssa. Se nostaa esiin monia kysymyksiä siitä, kuinka käsittelemme surua ja kuolemaa. Mieleen jää nimenomaan Paluupostin idea. Haluaisinko itse kommunikoida näin kuolleiden läheisten kanssa? (En!) Haluaisinko, että kuolemani jälkeen joku analysoisi kaiken, mitä olen verkossa tehnyt ja muodostaisi siitä muiston minusta? (En todellakaan!!!) Mitkä tavat surra ovat sallittuja?  Itse kirja ja sen henkilöt eivät ole kovin mieleenpainuvia. Tarina on kuitenkin perussävyltään toiveikas ja kepeä, eikä vello surussa. Frankel kirjoittaa hyvin, mutta teksti on paikoin hieman sekavaa johtuen ehkä siitä, että mukaan on otettu paljon aiheita ja ihmisiä.



2. heinäkuuta 2013

Selluliitin sieluntilat

Bretécher, Claire



Jalava, 1994

Alkuteos: Les etats d'ame de Cellulite

Suomentaja: Soile Kaukoranta



”Selluliitin sieluntilat” on ranskalaisen sarjakuvapiirtäjän Claire Bretécherin hykerryttävän hauska sarjakuva-albumi prinsessasta nimeltä Selluliitti. Prinsessa Selluliitti asuu keskiaikaisessa linnassa seuranaan kuningas ja joukko palvelusväkeä. Albumi koostuu useasta pienestä tarinasta. Ensimmäisessä tarinassa Selluliitti lähtee pelastamaan isäänsä tämän jäätyä orjakauppiaan vangiksi ristiretkellä. Huutokaupassa Selluliitti innostuukin ostamaan itselleen komean kreikkalaisen. Onneksi isä-kuningas on sellainen kiusankappale, että orjakauppias on kyllästynyt häneen, joten kuningas onnistuu ostamaan itsensä pikkurahalla vapaaksi. Selluliitin pettymykseksi komea kreikkalainen onkin kiinnostuneempi kuninkaasta kuin prinsessasta. Tämä ei hillitse Selluliitin innokasta aviomiehenmetsästystä.  Kiva, vauhdikas sarjakuva.