20. joulukuuta 2013

Villimpi pohjola

Ahonen, J.P.


Villimpi pohjola on strippisarjakuva, joka on ilmestynyt pitkään Aamulehdessä. Sarjakuvissa ryhmä ystävyksiä viettää opiskelijaelämää kaikkine siihen liittyvine kiemuroineen. Arkirealistista huumoria. 

Kypsyyskoe

Arktinen Banaani, 2011

Pelinavaus

Arktinen Banaani, 2013







Haudan takaa

Anna Jansson


Gummerus, 2013

Alkuteos: När skönheten kom till Bro

Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom


Kustantajan kuvaus kirjasta:

Elokuisessa Gotlannissa vietetään keskiaikaviikkoa. Roolipelejä harrastava ryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla, ja esityksen keskiössä on 1100-luvulta peräisin oleva kaksoishauta: murhattujen vanhan miehen ja nuoren naisen lepopaikka. Nuorta naista esittävän kauniin 16-vuotiaan Malvan on vietettävä yö haudassa ja noustava sieltä omin voimin ylös.Kun Malva katoaa salaperäisesti, Maria Wern saa jutun tutkittavakseen. Tytön isä on huolissaan. Näytelmäryhmää johtaa opiskelija Botel Hellsten, joka on lumoutunut Malvan kauneudesta ja haudan salaisuudesta. Onko Botelilla jotain tekemistä Malvan katoamisen kanssa, vai löytyykö syyllinen jostain ihan muualta kuin näytelmäryhmästä?Kun rannalta löydetään kuollut nainen, mysteeri mutkistuu entisestään. Naisen kuolema voi olla onnettomuus, tai sitten se on jotain ihan muuta. Maria Wernin on selvitettävä langat historian, nykyajan ja fantasian yhä monimutkaisemmaksi käyvästä vyyhdistä.


Uusin Maria Wern -dekkari on Anna Janssonia parhaimmillaan. Gotlanti, hieman historiaa, kiinnostavia henkilöhahmoja, ihmissuhteita sekä perhe-elämää ja sen yhteensovittamista työn kanssa.

Tapahtuvat sijoittuvat Gotlantiin keskiaikaviikolle. Kirjassa on niin paljon tapahtumia ja henkilöitä, että juonta on vaikea tiivistää. Maria Wern on tutkinnassa melko sivussa, sillä hän on tuttu eräiden tapaukseen sotkeutuneiden henkilöiden kanssa. Maria tekee hieman yksityisiä tutkimuksia ja suurelti juoni seurailee muita kertomuksen henkilöitä. 

Jännitys säilyi lähes loppuun saakka ja olin aika yllättynyt siitä, kuka osoittautui murhaajaksi. 

Plussaa myös siitä, ettei liian suuri osa kirjasta mene Maria Wernin rakkausasioiden pohtimiseen, vaikka niitä ei ole täysin poiskaan jätetty.

Laatudekkari.








Nora and Liz: a romance

Nancy Garden


Bella Books, 2002

Nancy Garden (1938) on amerikkalainen kirjailija, joka on kirjoittanut enimmäkseen lasten ja nuorten romaaneja. Nora ja Liz on hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaaninsa.

Nora Tillot asuu ikääntyneiden vanhempiensa kanssa rapistuvalla farmilla, vailla sähköä, puhelinta tai viemäröintiä. Vuodesta toiseen Noran elämä on keskittynyt kodin ja vanhempien hoitamiseen. Pois talosta hän pääsee vain käydäkseen kaupassa tai kirkossa. Noran elämä alkaa muuttua, kun hän tapaa Liz Hardyn, New Yorkilaisen opettajan, joka saapuu perheensä kesäasunnolle usean vuoden poissaolon jälkeen.   Vaikka Liz on jo lapsena viettänyt kesiä paikkakunnalla, eivät naiset ole tavanneet aiemmin. Naiset ystävystyessä ja myöhemmin rakastuessa alkaa Noran elämänpiiri laajentua ja hän saa rohkeutta puolustaa itseään ja uskaltaa toteuttaa omia toiveitaan vastoin hankalan ja hallitsevan isänsä tahtoa.

Noran äidin kuolema saa hänen yhä vainoharhaisemmaksi muuttuneemman isänsä esittämään järjettömiä syytöksiä, jotka levittävät juoruja pikkukylässä. Vaikeat olosuhteen koettelevat Noran ja Lizin suhdetta. Lisäksi on heidän mietittävä, mitä haluavat suhteelta ja elämältä. Lizin elämä on New Yorkissa ja Nora rakastaa maalaiselämäänsä kuuluvaa hiljaisuutta ja yksinkertaisuutta.

Kirja on kauniisti kirjoitettu ja henkilöhahmot samaistuttavia ja hyvin rakennettuja. Huolimatta siitä, että molemmat päähenkilöt ovat nelissäkymmenissä, kirjassa on hiukan nuorten kirjan tuntua ja kirja sopisikin yhtä hyvin nuorille kuin aikuisillekin. Pidin kovasti kirjasta. 




16. joulukuuta 2013

Avaruusblues: muuan rakkauslaulu

Brian Francis Slattery


Karisto, 2008

Alkuteos: Spaceman Blues: A Love Song (2007)

Suomentaja: J. Pekka Mäkelä


Kun Manuel Rodrigo Guzmán González katoaa, päättää Wendell Apogee löytää rakkaansa. Etsinnän kuluessa Manuelin elämästä paljastuu uusia asioita. Muiden muistojen kautta poissaoleva Manuel nousee kirjan toiseksi päähenkilöksi. Järkytyksekseen Wendell saa huomata, ettei hän ole ainoa, joka etsii Manuelia. Tämän perässä ovat myös kummalliset avaruusoliot, jotka näyttävät hyökkäävän kaikkien Manuelin tunteneiden kimppuun. Etsintä vie Wendellin Pimeälän kaupunkiin, maanalaiseen New Yorkiin; salaiseen metropoliin kaupungin alla, johon maahan salaa saapuneet maahanmuuttajat ovat perustaneet oman yhteiskuntansa. Sieltä tämä hieman arka ja tavanomainen mies saa suojapaikan ja oppii taistelemaan. Wendell Apogeesta kuoriutuu Kapteeni Avaruus, supersankari, jonka uskotaan pystyvän kukistamaan muukalaiset.

Kirjoittaja on muusikko ja Avaruusbluesin surrealistinen kerronta kulkee kauniisti rytmissä ja kirjan tapahtumia säestää kaikkialla soiva musiikki. Nopeatempoinen kaaos, jossa useita eri elementtejä on heitetty yhteen, mutta kirjailija onnistuu kuitenkin ohjaamaan tapahtumia niin, että esiin nousee kaikessa kurjuudessakin riemukkaan värikäs juoni, joka vie yllättävään lopputulokseen.


Kiinnostava lukukokemus. 




29. marraskuuta 2013

Risto Räppääjä ja kaksoisolento

Sinikka Nopola & Tiina Nopola


Tammi 2013

Kuvittanut: Christel Rönns

Nelli huutaa Ristolle ikkunasta, mutta tämä vain jatkaa matkaa kuin ei kuulisikaan. Rauha jättää Riston kotiin kauppaan lähtiessään ja kenet hän näkeekään kaupan karkkihyllyllä ellei Ristoa, joka ei ole Rauhasta tietääkseenkään. Herra Lindberg pyytää Ristoa kalaan, mutta tämä ei saavukkaan paikalle. Samalla kun muut ihmettelevät, mikä Ristoa vaivaa, ihmettelee Risto heidän syytöksiään. Kun selviää, että kaupungissa on Riston kaksoisolento, ei Riston olo helpotukkaan. Tuntuu kammottavalta, että joku muistuttaa häntä niin paljon. Niinpä Riston ja Nellin on alettava tutkia oudon pojan arvoitusta. Poika tuntuu hermostuttavan myös Rauha-tätiä, joka alkaa käyttäytyä omituisesti.

Minusta sarjan edellinen kirja Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli oli hieman väsähtänyt, joskin hyvin kirjoitettu kirja. Kaksoisolennossa Nopolat ovat taas hyvässä vauhdissa. Kevyellä otteella kirja käsittelee ennakkoluuloja sekä anteeksiantamista ja -saamista sekä sitä, miten ihmisten väliset ristiriidat vaikuttavat laajalti myös muihin ihmisiin.

Laatulastenkirjallisuutta. Naurattaa aikuistakin.

Kirjan kuvitus on varsin hauska. Mukana kuvissa kuikuilee jatkuvasti Tarzan (jonka bongaamisesta tuli ihan oma huvinsa), jolla ei ole mitään tekemistä juonen kanssa.



28. marraskuuta 2013

Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava

Kai Ekholm


Atena, 2013


Kansalliskirjaston ylikirjastonhhoitajan Kai Ekholmin esikoisdekkarin tapahtumat alkavat kirjailijan omalta työpaikalta. Kansalliskirjastosta löydetään kuollut tyttö. Kirjoista kasatun jatulintarhan keskellä lepäävä ruumis on balsamoitu jo puoli vuosisataa aiemmin. Yksityisetsivät Kalju ja Kihara kutsutaan apuun ja he alkavat selvittää kuka on tuonut tytön kirjastoon ja miksi?

Tytön arvoituksen selvittäminen vie etsiväkaksikon toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin asti. Kirjaston arvoitus laajenee kysymykseksi sotarikoksista ja syyllisyydestä.

Hyvin kirjoitettu ja yllättävän hauska kirja. Kirjallisuusviitteitä mukana on tietysti paljon. Ekholmin tapa leikitellä sanoilla vie välillä huomion pois itse juonen tapahtumista. Loppua myöten Ekholm kerää mukaan hieman liikaa erilaisia elementtejä ja toimintakohtaukset eivät aina täysin toimi.

Erittäin mielenkiintoinen esikoiskirja! Toivottavasti näitä tulee vielä lisää.



20. marraskuuta 2013

Mad About the Boy

Helen Fielding


Otava, 2013

Suomentaja: Annika Eräpuro


Bridget Jones on palannut! Sarjan kolmas osa on astetta vakavampi kuin sarjan aiemmat osat. Bridget on viisikymppinen leski, jolla kaksi pientä lasta. Kuollessaan Mark Darcy on jättänyt Bridgetin taloudellisesti vakaaseen asemaan niin, ettei työstä tai taloudellisista pulmista tarvitse stressata. Silti perhe-elämän koossapito vie onnettomuusalttiin Bridgetin kommelluksesta toiseen.

Ystäviensä patistelemana Bridget palaa sinkkumarkkinoille. Se ei tietenkään käy ihan helposti, mutta lopulta Bridget tapaa Twitterissä  29-vuotiaan Roxterin, jota alkaa tapailla. Lasten koulussa on myös uusi miesopettaja, johon Bridget törmää tämän tästä ja jonka turhan jäykät tavat ärsyttävät Bridgetiä tavattomasti.

Pidin kovasti tästä kirjasta. Se oli hauska, vauhdikas ja taitavasti kirjoitettu, vaikkakin loppu oli varsin ennalta-arvattava. 


15. marraskuuta 2013

Muutama syksyn aikana luettu kirja


1. Heleena Lönnroth: Salaisuus eli Sinisen motelli

Dekkari seksuaalisesta hyväksikäytöstä hengellisessä yhteisössä ja siitä, mitä tapahtuu uhrien lähtiessä hakemaan kostoa. Mukana joitain yllättäviä juonenkäänteitä, mutta muuten rankan aiheen käsittely jää kömpelöksi. Hyvä arvostelu täällä.

2. Sari Järn: Hiirestä puumaksi

ABC-kirja keski-ikäiselle naiselle. Kirjaa voi lukea joko elämäntaito-oppaana tai huumorina. Itseen ei oikein iskenyt. Lukukokemus jäi valjuksi. Kiva arvostelu täällä.

3. Maria Björk: Poika

Finlandia Junior -ehdokas. Makke tietää jo pienenä olevansa poika, vaikka on syntynyt tytön ruumiiseen. Björk tavoittaa erittäin uskottavasti nuoren pojan äänen. Hyvä arvostelu täällä.

4. Minna Lindeberg & Linda Bondestam: Aimo ja Unto

Kiinnostava ja kaunis lastenkirja, joka viehättää aikuisiakin. Ehkä jopa enemmän aikuisia kuin lapsia? Aiheita ovat rakkaus, vanheneminen ja masentuneisuus. Hyvä arvostelu täällä.

5. Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

Yksi parhaista dekkareista, joita olen vähään aikaan lukenut. Tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun Tallinnaan. Toompean linnoituksessa vieraileva ritari murhataan raa'asti ja selittämättömästi. Kenellä olisi ollut motiivi murhaan? Uhri ei näyttänyt tuntevan ketään kaupungissa. Oikeusvoudin apuna toimivalla apteekkari Melchiorilla on edessään visainen pulma ja pian alkaa kiusallisesti näyttää siltä, että murhaaja kuuluu kaupungin merkkimiehiin. Kirjassa sekoittuvat historiallinen romaani ja klassinen dekkari pätevästi. Hyvä arvostelu täällä.


7. syyskuuta 2013

Häähuumaa lauantaina

Alexander McCall Smith


Oi vihdoin Mama Makutsi ja Phuti Radiphuti pääsivät naimisiin! Kyllä sitä on monen kirjan ajan jo odotettukin.

McCall Smith kirjoittaa varmaa hyvänmielenlukemista totuttuun lempeän pohdiskelevaan tyyliinsä. Tapahtumat etenevät verkkaisesti ja rikokset jäävät taka-alalle järjesteltäessä Mama Makutsin häitä ja selvitettäessä vaikeuksia, joihin J.L.B. Matekonin oppipoika Charlie on joutunut. Mama Ramotswe selvittelee tapausta, joka saa hänet pohtimaan, milloin voi jättää kertomatta asiakkaalle tosiasioita, jos se vahingoittaa muita ihmisiä. Kärsivälliseen ja viisaaseen tapaansa Mama Ramotswe lopulta selvittää asiat kaikkien hyväksi.

Jos on lukenut Naisten etsivätoimisto Nro 1 -sarjan kirjoista muutamankin, tietää mitä on tulossa. Siitä huolimatta nautin aina suuresti näiden kirjojen lukemisesta.



6. syyskuuta 2013

Kitty Peck and the Music Hall Murders

Kate Griffin


” Kitty Peck and the Music Hall Murders” on jännitystä 1880-luvun Lontoosta, Viktorian aikaisten musiikkiteattereiden oopiuminhöyryisestä kuorotyttöjen ja sutenöörien puolimaailmasta.

Kate Griffinin sankaritar Kitty Peck on teräshermoinen, fiksu ja kieleltään liiankin kärkäs omaksi hyväkseen. Kitty toimii avustajana eräässä East Endin teatterissa. Kun lähiseudun teattereista alkaa hävitä tyttöjä, ei teatterin omistaja –pahamaineinen Lady Ginger – ole mielissään, ovathan tytöt hänen omaisuuttaan. Kittyn hämmästykseksi vaatii Lady Ginger häntä selvittämään, mitä tytöille on tapahtunut. Liian myöhään Kittylle selviää, että hän toimii myös syöttinä murhaajalle. Kittystä tehdään sensaatio ja hänen kuolemaa uhmaava esityksensä trapetsilla ihastuttaa Lontoota ja heittää Kittyn luudan varresta parrasvaloihin. Murhaajan kiinnostuessa hänestä Kitty tarvitsee kaiken nokkeluutensa selvitäkseen tehtävästään.

Ostin kirjan junalukemiseksi ja matka menikin mukavasti. Kate Griffin on kirjoittanut kiinnostavan historiallisen murhamysteerin.

19. elokuuta 2013

Ujostelemattomat - Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa

Kirsi Vainio-Korhonen


WSOY, 2012

Kirsi Vainio-Korhosen ”Ujostelemattomat” voitti Vuoden tiedekirja-palkinnon 2012. Kirja kertoo Suomen ensimmäisistä koulutetuista kätilöistä. Kätilökoulutus aloitettiin 1700-luvulla Tukholmassa, jonne monet suomalaisnaiset matkasivat opiskelemaan. Koska kouluttautuminen vaati hyvää ruotsin luku- ja kirjoitustaitoa lähtivät oppiin lähinnä porvarisnaiset.

Kätilön työsarka oli monipuolinen. Kätilöt joutuivat usein todistamaan oikeudessa erilaisissa alaansa liittyvissä tapauksissa. He olivat virkamiehiä, joiden todistukseensa luotettiin ja näin ensimmäisiä naisia Suomessa, jotka käyttivät auktorisoitua valtaa. Kätilöille myös maksettiin verrattain hyvin, jopa erittäin hyvin, jos he pääsivät yläluokan suosioon.

Kätilöksi pyrkivän piti olla opinhaluinen, järkevän ujostelematon ja jumalaa pelkäävä. Lisäksi hänen oli oltava aviossa tai leski, joka oli itsekin jo synnyttänyt ainakin yhden lapsen. Kätilöiden historian lisäksi kirja kertoo raskauteen ja synnytykseen liittyvistä tavoista ja vanhoista uskomuksista. Samalla piirtyy mielenkiintoinen ajankuva 1700-luvun Suomesta. 

Kirja piti mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Suosittelen.




Hyvä arvio kirjasta täällä.

Nanna - ketun koko kuva

Tuuli Hypén


Arktinen Banaani

Löysin uuden Nannan! Jei! Nanna ilmestyi aiemmin Hesarin sunnuntaisarjakuvissa ja nyt näitä sunnuntai strippejä on koottu yhteen albumillinen.

Nanna on kevyt hyvänmielen sarjakuva. Piirrosjälki ja värit ovat kauniita. Lempeää huumoria ja arjen oivalluksia.








18. elokuuta 2013

Vapaudenaukion mielipuoli

Hassan Blasim


WSOY, 2012

Alkuteos: Majnun sahat al-hurriyya

Suomentaja: Sampsa Peltonen

Hassan Blasim (1973) on elokuvaohjaaja ja kirjailija, joka pakeni Irakista Suomeen 2004. Kirjan kolmetoista novellia käsittelevät sotaa, pakolaisuutta ja rasismia. Novellit etenevät absurdilla painajaismaisella logiikalla, eikä asioista tiedä, mikä on totta. Totuus piiloutuu novellien hullun logiikan alle. Aikajanalla osa novelleista sijoittuu Irakin ja Iranin välisen sodan aikoihin, osa amerikkalaisten miehittämään Irakiin. 

Kaikki novellit eivät kerro suoraan sodasta. Novellissa ”Neitsyt ja sotamies” nuori mies jää ystävättärensä kanssa loukkuun loman ajaksi lukittuun tehtaaseen traagisin seurauksin. ”Tarinabasaari” kertoo kirjailijasta, jonka kaikki kirjoitukset kumpuavat hänen kotinsa lähellä sijaitsevasta basaarista. Useat novelleista kertovat pakolaisista, jotka eivät uusissa asuinmaassaankaan pääse pakoon menneisyyttään. Tämä ei ole helppo kirja. Surrealistiset novellit vaativat paljon miettimistä.



14. elokuuta 2013

Jumalan vihan ruoska - suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697

Mirkka Lappalainen



Siltala, 2012


Mirkka Lappalainen kirjoittaa Suomen ´suurista kuolonvuosista` 1695–1697, jolloin suuren nälänhädän aikana Suomen väestöstä menehtyi 25 - 30 %.

Nälkävuodet alkoivat Suomessa, kun kato hävitti sadon peräkkäin kahtena vuonna. Kesät olivat kylmiä ja sateisia, talvi tuli myöhään, mutta ankarana ja kesti kesän alkuun saakka. 1600-luvulla Suomi oli vielä taikauskoinen ja läpeensä uskonnollinen maa. Nälkä ja sairaudet nähtiin jumalan vihan ilmentyminä.

Poikkeukselliset sääolot johtuivat pienestä jääkaudesta, joka muutti Suomen olosuhteita huomattavasti. Kasvukausi lyheni useilla viikoilla, osa viljasta olisi tarvinnut selvitäkseen kylmän talven, eikä kevät kylvöjä voitu aloittaa tarpeeksi aikaisin. Tämän lisäksi halla tappoi sadon, joka oli vaikeuksista huolimatta saatu kasvamaan. Kadot ulottuivat myös emämaahan Ruotsiin ja Liivinmaalle, joka tavallisesti toimi muun maan vilja-aittana.

Mirkka Lappalainen miettii, miksi kuolleisuusluvut Suomessa nousivat niin suuriksi. Koko Euroopan mittakaavassa Suomen noiden vuosien nälänhätä oli poikkeuksellisen ankara. Myös kuolleisuus oli harvinaisen korkea. Esimerkiksi kuuluisa Irlannin nälänhätä (1845 -1852), surmasi väestöstä alle 12 %.

Katastrofiin ei ollut yhtä ainoaa syytä, vaan se oli tulos monista asioista, jotka vaikeuttivat peräkkäisistä katovuosista selviämistä.  Poikkeukselliset sääolot, nopeasti kerjäläislaumojen mukana leviät taudit, alkeellinen maatalous, jähmeä infrastruktuuri ja hidas tiedonkulku, jonka vuoksi vilja-avustukset tulivat hitaasti perille. Huono sää, joka upotti avustusta tuovia laivoja sekä maantieteellinen sijainti, jonka vuoksi Suomi oli lähes puolet vuodesta jäiden eristämä. Kylmien ilmojen vuoksi nälkävuosina kalansaaliit jäivät ennätyksellisen pieniksi. Marjoja ja riistaakaan ei ollut paljon. Samalla yllätyksellisten kovien sateiden takia muualla Euroopassa suolan kerääminen kävi vaikeaksi ja hinnat nousivat. Suolaus oli lähes ainoa säilömistapa ja nyt siihenkään ei ollut varaa, vaikka jotain säilöttävää olisi ollutkin. Valtaistuimella oli sairas kuningas Kaarle XI, joka ei jaksanut paneutua täysin valtakuntansa hoitoon.

Perusteellinen, monipuolinen ja mukaansatempaava tietokirja, jonka lukemiseen ei tarvitse aiempia tietoja historiasta.




12. elokuuta 2013

Meikäläiset

Sergei Dovlatov


IDIOOTTI, 2012

Alkuteos: Naši (1983)

Suomentaja: Pauli Tapio

Löytö! Bongasin uuden kiinnostavan kirjailijan. Sergei Dovlatov (1941-1990) on venäläinen moderni klassikko. Minulle kirjailija on uusi tuttavuus. Poimin kirjan mukaan puhtaasti kannen perusteella. Takakannen mukaan Dovlatov on neuvostokriittinen kirjailija, joka ei saanut kotimaassaan julkaistua kuin kaksi novellia. Yhdysvaltoihin kirjailija emigroitui 1978 ja alkoi pian saada kirjoituksiaan julkaistuksi lännessä.

”Meikäläiset” osoittautui erittäin ilahduttavaksi tuttavuudeksi. Kirja seuraa Sergei Dovlatovin suvun tarinaa, joka kietoutuu tiiviisti Venäjän historian vaiheisiin vallankumouksesta 1980-luvulle. Kyseessä ei ole varsinainen sukuhistoria, vaan Dovlatov kertoo suvustaan juttelevaan tyyliin. Voin kuvitella, että tältä tuntuisi, jos olisin istuksinut Dovlatovin kanssa iltaa ja hän olisi näyttänyt vanhoja valokuvia albumista ja muistellut parhaita paloja sukulaistensa elämästä. Lukijana tunsin pääseväni lähellä Dovlatovia ja tutustuvani häneen.  Dovlatov kirjoittaa omaelämänkerrallista proosaa ja on helppo unohtaa, että tapahtumia varmasti kuvataan taiteilijan vapaudella.

Dovlatovin suku koostuukin kiinnostavista tyypeistä. Molemmat isoisät olivat vahvoja persoonia, jotka hallitsivat ympäristöään. Sergein ollessa vielä nuori vanhemmat erosivat. Hän eli ilmeisesti lähes koko ikänsä äitinsä kanssa. Dovlatovin äiti toimi oikolukijana sanomalehdessä ja elätti poikaansa vielä tämän ollessa aikuinen. Dovlatov oli vaikeuksissa viranomaisten kanssa, eikä hänen kirjoituksiaan haluttu julkaista. Kiinnostava oli kertomus siitä kuinka Dovlatov tapasi vaimonsa. Kertomus on hilpeän uskomaton. Tahtoisin kyllä tietää, mitä Dovlatovin vaimo itse sanoisi kyseisestä tapaamisesta. Mielenkiintoinen oli myös tarina ylivoimaisen älykkäästä ja menestyneestä serkusta, joka eksyi rikoksen polulle. Dovlatov ei löydä asialle muuta selitystä kuin sen, että serkku tarvitsi toimiakseen vankilan kaltaisia äärimmäisiä olosuhteita.

Minusta tämä oli yksi kesän parhaimpia kirjoja, älykäs, omaperäinen ja  humoristinen teos. Onneksi Idiootti on julkaissut toisenkin Sergei Dovlatovin kirjan.



Joseph Brodsky Sergei Dovlatovista:
”Häntä on helppo lukea. Hän ei ikään kuin vaadi itselleen huomiota, ei tyrkytä itseään lukijalle eikä tuputa ajatuksiaan tai havaintojaan ihmisluonnosta. – - Keskeisin tekijä on jokaisen demokraattisen yhteisön jäsenen tunnistama sävy: se kuuluu yksilölle, joka ei suostu ottamaan uhrin osaa ja joka on vapaa oman erityisyytensä pakkomielteestä. Tuo ihminen puhuu kuten vertainen vertaisille ja vertaisista: hän ei katso ihmisiä alhaalta ylös tai ylhäältä alas vaan ikään kuin sivusta.”

11. elokuuta 2013

Orjan kirja

Heli Slunga


WSOY, 2012



”Orjan kirja” on säälimätön, röyhkeä runokokoelma, jossa jaellaan sekä ruoskaniskuja että rakkaudentunnustuksia kenelle tahansa – maksusta ja maksutta. 
Heli Slunga (s. 1982) tunnetaan kaksi runokokoelmaa julkaisseena kirjailijana, kolumnistina ja esiintyvänä taiteilijana. Hänen runojaan on käännetty useille kielille. Hän sijoittui toiseksi J. H. Erkon runokilpailussa vuonna 2007.

Olin katsomassa kirjallisuusillassa, jossa Heli Slunga oli esiintymässä. Muiden (keski-ikäisten, miespuolisten) esiintyjien joukossa Heli Slunga oli kuin harakka varpusparvessa. Runoilijan olemus on tarkoituksellisen huomiota herättävä ja olemuksen sekä puheiden on tarkoitus provosoida kuulijaa. Tämä kaikki näkyy myös Slungan runoissa. Kuin harakka on Slunga kerännyt kokoelmaan erilaisia kiiltäviä helyjä. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat vahvan kokonaisuuden.

En ole lukenut kovinkaan paljon runoja. Niiden analysointi tuntuu aina vaikealta. On yleensä mahdoton kirjoittaa auki tunnekokemus, jonka runo jättää jälkeensä. ”Orjan kirja” tuskin jättää ketään kylmäksi. Runot jäävät mieleen pitkäksi aikaa.


Aiemmat runokokoelmat:



10. elokuuta 2013

Maria Kallio –Extra : kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen komisariosta

Tammi, 2013

”Maria Kallio –extra” on fanikirja yhden suomen rakastetuimman etsivän 20. vuoden kunniaksi. Maria Kallio esiintyi ensimmäisen kerran 1993 kirjassa ”’Ensimmäinen murhani.”  

Hauska kirja, jossa triviaa Maria Kalliosta, esitellään sarjan dekkarit ilman spoilereita,  tietokilpailukysymyksiä Maria Kallio – tietovisaan sekä Bar and Grill osuus, jossa esitellään Antin reseptejä. Erittäin kiinnostavia ovat osuudet, joissa Lehtolaista kääntäneet ulkomaalaiset kertovat, mikä heitä kirjoissa viehättää ja, mitä haasteita kääntäminen on tuonut tullessaan.

Kuusi suomalaista kirjailijaa on saanut tehtäväksi kirjoittaa novellin Maria Kalliosta. Kirjoittajina olivat: Outi Pakkanen, Terhi Rannela, Taavi Soininvaara, Tuija Lehtinen, Jari Järvelä sekä Markku Paretskoi ja ja Jari Rasi. Viimeksi mainitut ovat tehneet hauskan sarjakuvan, jossa esiintyy myös itse Leena Lehtolainen.

Kirjassa on mukana kaksi aiemmin julkaisematonta novellia. ”Basistin tapaus”, jossa kurkistetaan Marian menneisyyteen ja ”Kuollut lumiukko”, joka on perinteisempää dekkariarvoituksen ratkomista. Itse en kauheasti innostunut muista kirjan osista, mutta novellien takia kirja kannattaa lukea.



9. elokuuta 2013

Julma kuu

Outi Pakkanen


Crime Time, 2013


Outi Pakkasen kirjassa "Julma kuu" jännitys kiristyy tasaisesti kohti loppuhuipentumaa. Johanna Lind on kaunis vaaleaverikkö, joka työskentelee kosmetologina Stocmannilla. Elämä tuntuu värittömältä ja tylsältä. Johanna haaveilee muutoksesta. Kun Johannan elämään kävelee karismaattinen Samuli Mäntynen, rakastuu Johanna mieheen päätä pahkaa. Samuel on sitä, mistä Johanna on aina haaveillut. Rakkaus on sokea ja kuuro, eikä Johanna huomaa vaaran merkkejä miehen käytöksessä. Vastapäisessä talossa asuu erakkomainen vanhempi nainen, joka tarkkailee naapureitaan. Kun hän tunnistaa Johannan miesystävän, on hänen päätettävä, mitä tehdä. Kuinka estää syntymässä oleva tragedia.

Tarinaa kerrotaan pääosin Johannan näkökulmasta. Välillä kertojaksi muuttuu Johannan hyvä ystävä, joka painiskelee omien ongelmiensa kanssa. Kirjan tunnelmaa tihentävät kappaleet, jotka on kirjoitettu ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Hyvin kirjoitettu, mutta hiukan laimeaksi jäävä jännitysromaani, jossa päähenkilö ikävä kyllä jäi melko pinnalliseksi.

Pakkanen luo taitavasti tunnelmaa ja kuvailee hienosti Helsinkiä. Olen yleensä pitänyt Outi Pakkasen dekkareista. Vaikkei "Julma kuu" nouse kirjailijan parhaiden teosten joukkoon, on se viihdyttävää luettavaa.



8. elokuuta 2013

Punainen pukee teitä ja muita tarinoita

Lucie Durbiano


WSOY, 2009

Alkuteos: Le Rouge vous va si bien

Suomentaja: Saara Pääkkönen



Ranskalaisen Lucie Durbianon ensimmäinen suomennettu albumi sisältää seitsemän erillistä tarinaa, joiden rakkaustarinoihin hän on poiminut aiheet saduista, myyteistä ja modernista populaarikulttuurista. Albumin nimikkotarinassa Punahilkka kohtaa suden metsässä ja ajautuu pois kaidalta polulta. Muissa tarinoissa etana rakastuu kuvapatsaaseen ja aikuinen Alice pyyhältää jahtaamaan valkoista kania. Välillä ollaan villissä lännessä ja välillä keskiaikaisessa kuninkaan linnassa. Ennen tai nykypäivänä - totta tai ei - rakkaus on sama, se satuttaa ja ilahduttaa. Tyylikkään lapsenomainen kuvitus heleillä väreillä toimii hienosti kitkeränsuloisten kohtaamisten kontrastina keveissä tarinoissa, joissa pohjalla kulkevat vakavat aiheet. Suloinen ja ihastuttava sarjakuva-albumi. Tykkäsin kovasti. 


7. elokuuta 2013

Petra Delicado ja vihaiset koirat

Alicia Giménez Bartlett


Tammi, 2013

Alkuteos: Día de perros (1997)

Suomentaja: Matti Brotherus


Espanjalaisen Alicia Giménez Bartlettin toinen suomennettu teos komisario Petra Delicadosta sijoittuu Barcelonaan. Petra ja hänen parinsa ylikonstaapeli Fermin Garzón tutkivat tapausta, joka näyttää ensin yksinkertaiselta, mutta laajenee erikoisen rikosvyyhdin selvittämiseksi. Kadulta on löytynyt mies raa’asti hakattuna. Miehestä ei tiedetä paljon mitään. Vain se, että hänellä on koira ja muistikirja täynnä arvoituksellisia numerosarjoja. Myöhemmin löytyy hänen huoneestaan suuri rahakätkö. Petra ja Fermin yrittävät selvittää, mitä mies oli puuhannut saadakseen kasaan niin suuren rahasumman ja kuka on surmatyön takana. Selvittäessään tapausta Petra tutustuu koirien maailmaan, sillä johtolangat vievät hänet taistelukoirien kouluttajien, koirien salakaupan, eläinkokeiden ja koirahoitoloiden pariin. Tapausta tutkiessaan ylikonstaapeli Garzón ihastuu peräti kahteen naiseen kerralla, kun taas Petra saa koiria koskevaa asiantuntija-apua komealta eläinlääkäriltä.


Kirja on melko perinteinen salapoliisiromaani. Juoni on mutkikas ja etenee maltillisesti. Henkilökuvaus on taitavaa. Seurasin melkein yhtä suurella mielenkiinnolla ylikonstaapelin rakkauselämän kuvioiden kehittymistä kuin murhaajan paljastumista. Petra Delicado on kiinnostava etsivä. Murhaajaa en arvannut kuin vasta hieman ennen tämän paljastumista. Vaikka eläintenystävälle kirja on ahdistavaa luettavaa, ei se mene raakuuksien kuvailussa liian pitkälle. Kyseessä ei myöskään ole koirakirja.



4. elokuuta 2013

Agentti Appelsiini - Käännöskukkasten parhaita 2

Jouni Paakkinen


Atena, 2005

Englannin opettaja Jouni Paakkinen on kerännyt kirjaan kokoelman käännöskukkasia elokuvien ja tv-ohjelmien tekstityksistä. Mitä muuta tästä voisi sanoa? Kivat kuvat. Hauska. Nauroin vatsani kipeäksi.

 Buffy the Vampire Slayer: 
”We don’t think they are just planning one job.” 
“Spree anyone?” (= Rikosaalto) 
“He tuskin suunnittelevat vain yhtä keikkaa.” 
”Haluaako joku lähteä dokaamaan?” 

Return of the King –traileri: 
“We will see the Shire ajain” (= Kontu) 
“Me vielä tulemme näkemään isännän.” 

Bob’s World: 
”… transforms from a caterpillar to a butterfly.” 
“…muuttuu puskutraktorista perhoseksi.”

 Buffy the Vampire Slayer: 
”Deep, deep, deep inside me.” 
“Piip, piip, piip sisälläni.”



2. elokuuta 2013

Operaatio Aamutähti

Peter O´Donnell


Jalava, 2012

Aluteos: The night of Mornigstar

Suomentaja: Veli-Pekka Ketola

”Operaatio Aamutähti” on 11. osa Modesty Blaise –sarjassa. Alkuperäisteos ilmestyi jo 1982, mutta suomennos ilmestyi vasta viime vuonna. Olen lukenut suurimman osan sarjan kirjoista ja pitänyt niistä, joten oikein iloinen löytäessäni tämän kirjastosta. Tässä kirjassa on kaikki ne elementit, joita olen Modesty Blaise -kirjoilta oppinut odottamaan. Runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia, taisteluita epätavallisin asein, vankeus ja ihmeellinen pako, kahjoja rikollisia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Erinomainen vakoilujännäri pitää otteessaan alusta loppuun asti.

Kirja alkaa ajalta jolloin Modesty lopetti Verkoston ja vetäytyi eläkkeelle 25-vuotiaana. Rauhallinen elämä ei kuitenkaan onnistu Modestyltä tai hänen oikealta kädeltään Willie Garvinilta. He ajautuvat vastustamattomasti vaarallisiin tilanteisiin kuin konna hunaja-ansaan tai Karhukoplan veli 176–761 luumupurkille.

Kun vanha vihamies menneisyydestä lähettää palkkamurhaajan Modestyn perään, alkaa tämä tutkia tapausta. Modesty huomaa pian, että operaatioon on sekaantunut myös vanha ystävä, joka kaipaa pelastamista. He pääsevät kansainvälisen terroristiryhmän jäljille ja pian on Modestyn ja Willien kaksin pysäytettävä operaatio Aamutähti, joka uhkaa koko Euroopan rauhaa.

Hauskaa näissä kirjoissa on, että ne tapahtuvat ajalla ek (ennen kännyköitä), jolloin puhelin autossa oli ylellisyyttä, Neuvostoliitto oli yhä voimissaan ja maailma suurempi kuin nykyään. Modesty Blaise ja Willie Garvin ovat kiehtovia hahmoja, tosin mielikutuksellisen täydellisiä, Peter O´Donnell on kuitenkin vienyt epärealistisuuden niin pitkälle, että se on hauskaa ja viihdyttävää. Tykkäsin kovasti!!! Suosittelen.

30. heinäkuuta 2013

Operaatio Lipstick

Pia Heikkilä


Otava, 2013

Alkuteos: Operation Lipstick (2012)


Toimittaja Pia Heikkilä on työskennellyt pitkään Aasiassa, myös kirjeenvaihtajana Kabulissa. Nykyisin hän asuu Intiassa. Heikkilä kirjoitti kirjansa alun perin englanniksi ja teos onkin suunnattu englanninkielisille markkinoille. Teoksen kustansi intialainen Random House. Englanninkielinen teos on hieman erilainen kuin suomenkielinen. Päähenkilönä on brittiläis-tanskalainen Anna Sanderson.

Hiukan ihmettelin sitä, miksi kirjasta on pitänyt tehdä kaksi versiota. Jos Heikkilä uskoo, ettei suomalainen tausta jaksa maailmalla kiinnostaa yhtälailla kuin tanskalainen, ymmärrän kyllä. Hiukan erimielisenä, mutta ymmärrän. Ihmettelen enemmänkin, miksi muuttaa suomalaista painosta? Kyllä suomalaisessa mediassa olisi huomioitu tämä kirja yhtä lailla. Nostammehan mielellämme esiin kaikki ulkomailla menestyneet suomalaiset.

Suomalaisessa versiossa päähenkilöllä on suomalaistausta. Anna Sandström on sotakirjeenvaihtajana Kabulissa. Anna jahtaa uutisten lisäksi miehiä. Vietettyään vuosia villiä sinkkuelämää hän kaipaa nyt jotain pysyvämpää, kunnollista miestä ja rakkautta. Niitä vain ei tahdo löytyä. Sen sijaan löytyy paljon yhden illan tapaamisia. Useimmilla sotilailla, turvamiehillä ja toimittajilla tuntuu olevan kotona vaimo odottamassa, mutta sotatoimialueella ovat ihmiset valmiita pakenemaan rankkaan biletykseen. What happens in Kabul, stays in Kabul.

Kun Annan ystävä Kelly päättää kostaa petolliselle miesystävälleen Richardille, alkaa operaatio Lipstick. Richardin puuhat osoittautuvat yllättävän valonaroiksi. ja kostoretki vaarallisemmaksi kuin Anna olisi voinut arvata.  Se tuntuu myös vievän suuren uutisjutun lähteille. Ennen kuin juttu selviä joutuu Anna monenlaisiin vaaroihin. Hän myös törmää jatkuvasti sangen ärsyttävään - mutta salaperäiseen ja kiehtovaan - Markiin, joka yrittää saada hänet luopumaan operaatio Lipstickistä. Mitä asiaa Markilla on operaation liepeillä?

Pia Heikkilä on sanonut uudistaa chick-lit genreä. ”Operaatio Lipstick” tuo tapahtumat uuteen miljööseen ja sekoittaa mukaan seikkailua. Kuten genreen sopiikin, tyylilaji pysyy kuitenkin varsin kepeänä koko kirjan ajan. Lukiessa vähän harmitti, että sotakirjeenvaihtajan arki ei näyttäydy realistisena romaanissa. Kabulin vaarallisesta sotatoimialueesta on tehty kesytetty ja kuvauksellinen tausta Annan romanssin metsästykselle. Sitten muistutan taas itseäni siitä, että realismi ja arki ovat termejä, joita ei pidä chick-litiltä odottaakaan.

Helen Fielding on kirjassa “Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus” pistänyt sankarittarensa terroristijahtiin, joten ihan ensimmäisenä ei Heikkilä tuo aihetta chick-litiin. Fielding on myös verrattomasti parempi ja hauskempi kirjailija. Ei Heikkiläkään huono kirjoittaja ole. Hän kirjoittaa näppärästi ja pitää tapahtumat vauhdissa. Paikoin juoni takkuaa. Henkilöhahmot jäävät kiusallisen pinnallisiksi. Lajissaan mukava kirja on silti hyvää ajanvietettä, vaikka kirjassa olisikin voitu kuvata vähän enemmän Kabulin elämää ja vähemmän sitä, miten vaikea sieltä on löytää hyvän väristä huulipunaa. Jos toinen osa julkaistaan, luen sen ihan mielelläni. Heikkilä sanoo Hesarissa, että seuraava kirja Annasta sijoittunee Pakistaniin. Myös Bollywood on osoittanut kiinnostusta ”Operaatio Lipstickiin.”


28. heinäkuuta 2013

Totuus timanteista

Nicole Richie


Sammakko, 2007

Alkuteos: The Truth About Diamonds

Suomentajat: Terhi Hannula ja Elina Koskelin


Sammakon esittely:

Totuus timanteista on seurapiirikaunotar Nicole Richien omakohtainen kasvukertomus Los Angelesin kulissien takaa televisiosarjan kuvauksista ja julkkisbileiden maailmasta. Romaanissa Richie kuvaa kiihkeää kaipuuta parrasvaloihin ja elämää julkisen katseen paineen alla. Richie kertoo todenmakuisesti, millaista on ystävystyä, vihata ja rakastaa koko maailman katsoessa. Totuus timanteista paljastaa, mikä elämässä todella merkitsee, Hollywoodissakin.


Kaipasin matkalle kevyttä luettavaa, jonka raaskii myös tarvittaessa jättää kesken. En ehkä muuten olisi tähän kirjaan tarttunut, mutta kirjastosta ei pikakäynnillä löytynyt oikein muuta sopivaa. (Sen sijaan löytyi vino pino muita kirjoja, jotka luen kun on aikaa.) Kirja on melko heppoinen. Ajatukset karkailivat jatkuvasti tekstistä muihin asioihin. Ajanvietekirja, josta iloa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita julkkiksista ja elämästä Hollywoodissa.

26. heinäkuuta 2013

Kultainen leikkaus

David Hewson


Moreeni, 2011

Alkuteos: The sacred cut

Suomentaja Tuija Tuomaala

”Kultainen leikkaus” on kolmas osa David Hewsonin Nic Costasta kertovassa sarjassa.  Aiemmin ovat ilmestyneet osat Mysteerien huvila” ja ” Kuoleman vuodenaika”.

Joulun lähestyessä Rooma on poikkeuksellisesti peittynyt lumeen. Nic Costa ja hänen parinsa Gianni Peroni saavat selvitettäväksi Pantheonissa tapahtuneen murhan. Murhaa on ollut todistamassa nuori tyttö, Irakin kurdialueelta paennut katulapsi, joka poliisin on löydettävä. Käy ilmi, että rikos on osa FBI:n tutkimaa murhasarjaa, jonka juuret ulottuvat aina Persianlahden sotaan asti. Tapauksen selvittämistä vaikeuttaa FBI:n tapa salailla tietoja sekä poliisilaitoksen sisäiset valtapelit.

”Kultainen leikkaus” on jännittävä ja vauhdikkaasti etenevä dekkari, joka pitää lukijan varpaillaan loppuun asti.


25. heinäkuuta 2013

Laakso

Marie Hermanson


Like, 2011

Alkuteos: Himmelsdalen

Suomentaja: Jonna Joskitt-Pöyry


”Laakso” on älykäs ja jännittävä trilleri pahuudesta. Sveitsin Alpeilla sijaitsevalla kauniilla laaksolla on kaunis nimi Himmelsdalen, Taivaslaakso. Sinne saapuu ruotsalainen opettaja Daniel tapaamaan kaksoisveljeään Maxia. Kaikki näyttää idylliseltä ja ylelliseltä. Max vakuuttaa, että klinikka on alansa huippua loppuun palaneiden yritysjohtajien lepopaikkana. Daniel on kaksosista hiljaisempi ja vakaampi, tunnollisesti urallaan edennyt. Danielin suhde veljeensä sosiaaliseen, viehättävään ja menestyneeseen, mutta helposti vakaviin vaikeuksiin joutuvaan kaksoisveljeensä Maxiin on kaksijakoinen. Pojat kasvoivat vanhempien eron jälkeen erillään ja tapasivat vain kerran vuodessa syntymäpäivänään. Aikuisena tapaamisten väliin tuli vuosia. Maxin tapaamiseen liittyy aina ilon lisäksi levottomuutta. 

Himmelsdalenissa veljekset viettävät muutaman mukavan päivän ennen kuin Max esittää ehdotuksensa. Voisivatko veljekset kenties vaihtaa paikkaa muutamaksi päiväksi, jotta Max voisi piipahtaa hoitamassa raha-asioitaan? Vaikka Daniel ei innostu ajatuksesta vaihto tehdään ja Daniel jää yksin Himmelsdaleniin. Vähitellen hän huomaa, että jokin laaksossa on hullusti. Maxia ei kuulu takaisin. Danielin on myönnettävä itselleen, että Max ei aio tulla takaisin. Hän yrittää kertoa henkilökunnalle vaihdoksesta, mutta häntä ei uskota. Muut asukkaat vaikuttavat melko oudoilta. Ovatko potilaat todella loppuun palaneita liikemiehiä? Kyläläiset ja hoitohenkilökunta vaikuttavat vielä hoidokkejakin hullummilta. Daniel saa huomata, että laaksosta on vaikea päästä pois. Mitä Himmelsdalenin kauniissa kulisseissa tapahtuu? Voiko Daniel luottaa kehenkään?

Kertomuksen edetessä Hermanson tiivistää jännitystä vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Tunnelma tiivistyy vähitellen klaustrofobisen ahdistavaksi kun tarinasta paljastuu aina uusia kerroksia kuin sipulista. Hermanson kuvaa osuvasti pahuutta. Hän luo elävän kuvan ihmisen armottomuudesta ja julmuudesta ilman väkivallalla mässäilyä haastaen lukijan ajattelemaan, mitä pahuus on. Onko se vain aivojen epätasapainoa? Kirjassa käytetyn Bertolt Brechtin lainauksen mukaan pahuus on vain eräänlaista kyvyttömyyttä. Himmelsdalenissa pahuus ylettyy syvemmälle kuin kukaan olisi osannut arvata.

”Laakso” on hyvin rakennettu ja sujuvasti kirjoitettu trilleri. Juoni etenee joustavasti ja ketterästi. Kirjaa oli ilo lukea. Suosittelen vahvasti.




24. heinäkuuta 2013

Minun suomalainen vaimoni

Wolfram Eilenberger


Siltala, 2011

Alkuteos: Finnen von Sinnen. Von einem, der auszog, eine finnische Frau zu heiraten

Suomentaja: Ilona Nykyri

Wolfram Eilenberger on saksalainen filosofi, joka asuu nykyisin suomalaisen vaimonsa kanssa Torontossa, Kanadassa. Hän on kirjoittanut fiksun ja hauskan kirjan siitä kuinka tutustui ja rakastui suomalaiseen vaimoonsa ja tämän kotimaahan. Saksalaiselle tuntuu moni asia Suomessa kovin erikoiselta. Esimerkiksi se, että juhlissa monet naiset ovat pukeutuneet samaan Marimekon unikkokuosiin, eikä se näytä harmittavan ketään.

Suuressa osassa kirjassa ovat Eilenbergin appivanhemmat ja mökkielämä, jotka toimivat saksalaiselle todellisena eksotiikan lähteenä.  Eilenberg on huomioi ympäristöään tarkkanäköisesti, muttei arvostelevasti. Mitään kovin uutta ja mullistavaa ei kirjassa ole, mutta se on kirjoitettu humoristisen lempeällä otteella.

Hyvänmielen kirja. Tykkäsin.


22. heinäkuuta 2013

Elämäni kirjana

Peter Jacobi


Like, 2001

Alkuteos: Mein Leben als Buch

Suomentaja: Sari Hyvärinen

Kuvitus: Amelia Leoncini

Antikvaarisen kirjakauppa Kirjatynnyrin omistaja Dietrich Oger eli Diogenes on viettänyt koko elämänsä kirjojen keskellä. Hän on onnellinen vain kaupassaan kirjojensa keskellä. Hänen onneaan tosin häiritsevät vaimo Gisela ja kirjanpitäjä, jotka ovat sitä mieltä, että Diogeneen pitäisi myydäkin kirjoja, eikä vain kasvattaa yksityiskokoelmaansa. Eräänä aamuna Diogenes herää ja huomaa muuttuneensa kirjaksi. Hän on sokea, mutta voi auki ollessaan kuulla, mitä ympärillä sanotaan. Hän voi myös kommunikoida muiden kanssa sivuilleen ilmestyvän tekstin avulla. Tosin kirjana Diogenes on vielä hankalampi kumppani kuin miehenä ja yritettyään ensin epätoivoisesti muuttaa miehensä takaisin ihmiseksi nakkaa Gisela kirjan ulos ikkunasta. Kirja onnistuu kuitenkin keplottelemaan itsensä ystävänsä kustannustoimistoon ja painettavaksi ja lukijoiden käsiin. Näin kuolemaa pelännyt Diogenes voi elää ikuisesti kirjana.


”Elämäni kirjana” on mielenkiintoinen ja taidokas pienoisromaani. Pidin kovasti Jacobin tavasta kirjoittaa. Tarinaan on punottu mukaan pohdiskeluja kirjoista, kirjallisuudesta ja lukemisen merkityksestä. Jacobin huumori on hiljaisen huvittavaa. Kuvituksena ovat tahrat, joita kirjaan matkan varrella ilmestyvät. On viini- ja huulipunatahroja sekä polkupyörän renkaan jälki. Kuvitus on hauska, mutten pitänyt siitä, että välillä tekstin päällä olevat kuvat vaikeuttivat lukemista. Suosittelen.



21. heinäkuuta 2013

Sokerisamurai

Juhana Petterson


Into, 2013

Tarina armottomasta business-musiikkimaailmasta. 

Lumi on musiikillisesti lahjakas, ujo ja viattoman oloinen. Hän on manageri Idi Aminin löytö, jolle etsitään bändikaveria. Haastatteluista löytyy Stella, joka rakastaa esiintymistä ja tahtoo kuuluisaksi hinnalla millä hyvänsä. Hän on seksikäs, räväkkä ja häikäilemätön. Yhdessä tytöt muodostavat Sugar Samurai nimisen yhtyeen. Bändin imago on tarkkaan mietitty. Erottuakseen muista esiintyvät Lumi ja Stella teinirakastavaisina, eräänlaisena t.A.T.u –kopiona. Parina esiintyminen on vaikeaa Lumille, joka oikeasti rakastuu Stellaan. Hänen on vaikea katsoa, kuinka Stella jatkuvaa flirttiä miesten kanssa.

Kirja alkaa melko kivasti, mutta tarinan edetessä ilmeisesti provosoiviksi tarkoitetut seksikohtaukset syrjäyttävät itse tarinan. Petterssonin päähenkilöt eivät ole mitenkään uskottavia. Itselleni tuli lähinnä tunne, että ”Sokerisamurai” on miehinen fantasia teinitytöistä. Jos kirjan tarkoitus oli kritisoida musiikkimaailmaa ja populaarikulttuuria, se epäonnistui pahasti. On vaikea edes keksiä sanottavaa kirjasta. Vilkaistessani kirjan saamia arvosteluja huomasin kirjan ahdistaneen monia lukijoita, mutta ensimmäisen neljänneksen jälkeen itseäni lähinnä pitkästytti.



20. heinäkuuta 2013

Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

Jean Campbell


Nemo, 2012

Alkuteos: Weird Things Customers Say in Bookshops

Suomentaja: Aino Partanen

Kirjakauppias Jean Campbell on koonnut kirjaansa hassuja kysymyksiä, joita kirjakauppiailta on kysytty. Aluksi Campbell alkoi julkaista kysymyksiä “Weird Things Customers Say in Bookshops” blogissaan. Huvittavaa on, kuinka asiakkaat luulevat kirjakauppiaan tietävän kirjoista kaiken. Osa asiakkaista on naurettavan (ja lievästi epätoivoa herättävän) tietämättömiä. Mukana on asiakkaita, jotka kyselevät, onko Anne Frankin päiväkirjalle jatkoa tai saako Shakespearen kirjoja tämän nimikirjoituksella varustettuina. Hauskimpia ovat yllättävämmät kysymykset ja ajatuskulut. Hauska pikkukirja. Suosittelen.

Esimerkiksi:

Asiakas: Kirjoittiko Charles Dickens koskaan mitään hauskaa?

Tai:

Asiakas: Pidättekö Nigella Lawsonia ”seksin” vai ”keittokirjojen” kohdalla?
Kauppias: Vaikea päätös, eikö olekin?



Jen Campbellin blogi: This is not the six word novel

19. heinäkuuta 2013

Mysteerien huvila

David Hewson


Moreeni, 2011

Alkuteos: The villa of mysteries

Suomentaja: Tuija Tuomaala


Jokin aika sitten luin David Hewsonin ensimmäisen dekkarin ”Kuoleman vuodenaika ja pidin siitä kovasti. Sain viimein lainattua kirjastosta sarjan toisen osan. ”Mysteerien huvila ei pettänyt odotuksia. Hewson on kirjoittanut taas jännittävän ja vetävän dekkarin.

Nic Costa on kasvanut edellisessä kirjassa kuvatusta innokkaasta ja hieman naiivista nuoresta poliisista kokeneeksi etsiväksi, jota kokemukset ovat karaisseet. Nic Costa toimii etsivänä Roomassa. Hänen parinaan on vanhempi poliisi Gianni Peroni, joka on siveyspoliisista rikkomuksen vuoksi murharyhmään siirretty kyynisempi etsivä.

Suosta löytyy vainaja, jota oikeuslääkäri ensin luulee arkeologiseksi löydöksi, sillä ruumiista löytyvät johtolangat viittaavaa muinaisiin rituaaleihin. Murha on kuitenkin tuoreempi ja näyttää liittyvän jotenkin mafian toimiin. Samaan aikaan nuori amerikkalainen tyttö siepataan. Tapaukset kietoutuvat toisiinsa. Juoni on hyvin punottu, henkilöhahmot kiinnostavia ja yllätyksiä riittää loppuun asti. Hieno dekkari.


17. heinäkuuta 2013

Vegestan - kasvisruokaa Lähi-idästä

Sally Butcher


Moreeni 2012

Alkuteos: Veggiestan – A Vegetable Lover’s Tour of the Middle East

Suomentaja: Kiti Szalai


Olen usein hypistellyt tätä kirjaa kirjakaupassa huokaillen sen herkullisten kuvien äärellä. Vihdoin sain lainattua sen kotiinkin. ”Vegestan” on Sally Butcherin kirjoittama keittokirja, jossa on runsaasti erilaisia kasvisruokareseptejä Lähi-idästä. Reseptejä on eri puolilta Arabian niemimaata ja itäisen Välimeren aluetta. Ruokalajit ovat matkanneet ihmisten mukana ja ruokakulttuurit ovat ottaneet vaikutteita toisiltaan. Alueella on omaleimainen kasvisruokaperinne. Reseptit eivät ole vegaanisia, vaan niissä käytetään maitotuotteita ja munia. Sally Butcher on entinen kokki, joka omistaa yhdessä iranilaisen miehensä kanssa Persepolis nimisen ruokatarvikekaupan Lontoossa.

Ihastuin ”Vegestaniin” entistä enemmän, kun minulla oli aikaa lukea sitä. Kirja on tiivis paketti ruokakulttuuria ja reseptejä. Kuvia voisi olla enemmänkin. Reseptejä ei ole lähdetty helpottamaan ja länsimaistamaan vaan kokkaaja saa tehdä sen itse. Jotkin ruoka-aineet esimerkiksi pekmez-siirappi ja hajupihka eivät ole ainakaan Suomessa ole ihan helposti löytyviä. Ja mitä ihmettä on maustenigella?


Omat lempireseptini ovat turkkilainen lämmin jugurttikeitto korianterimykyjen kera, hedelmä-pähkinätäytteiset soijapyörykät ja pinaatti-aprikoosi-bulgur salaatti. Myös leipä- ja piirasreseptit ovat kiinnostavia, oikeastaan kaikki reseptit kirjassa ovat. Hankkisin ”Vegestanin” mielelläni itselleni.




Lisätietoja täältä

9. heinäkuuta 2013

Perhehytti : havaintoja lapsista ja vanhemmuudesta

Riina Katajavuori

Karisto, 2012



Perhehytti on kokoelma runoilija ja kirjailija Riina Katajavuoren kolumneja, joista suurin osa on julkaistu aiemmin Martat, Kaksplus ja Lapsen maailma – lehdissä. Mukana on myös muutamia uusia kolumneja. Katajavuori kirjoittaa hellästi ja raikkaasti lapsiperheen arjesta. Katajavuori on kolmen lapsen äiti ja kotona riittää hulinaa. Perheessä puuhataan, keskustellaan, väistellään eteisen kenkävuorta ja välillä katsotaan yhdessä telkkaria. Kolumneissa pohditaan siskottomuutta, puistotätejä ja sitä vieläkö lapset jaksavat kuunnella satuja. Katajavuori löytää arjesta kauniita hetkiä. Virkistävä lukukokemus. Kirja on kivaa luettavaa lapsettomallekin. 


7. heinäkuuta 2013

Merenneito tavaratelineellä : teetarinoita


Ulrika Ylioja


Like, 2013


”Merenneito tavaratelineellä” on aikuisten kuvakirja, jossa on 24 tarinaa. Kuvat ovat punamustaharmaita ja niihin on liitetty pieni teksti, ei aivan runo, joka maalaa kuvan teehetkestä. Kuva ja teksti ovat tasapainossa ja muodostavat kauniin kokonaisuuden. Teehetkissä heijastuvat elämän sirpaleet. Teetä juodaan mm. Pariisissa, Intiassa ja Juupajoella. Ulrika Ylioja onnistuu kertomaan kokonaisen tarinan vain muutamin sanoin.
Treffit Raymondin kanssa: hän joi pelkkää mustaa teetä. Kermaa ja sokeria! Jätin Moritzin hänen vuokseen, jätin puutalo yksiön, koirilta kuulostavat naapurit ja punaisen pehtooripannun. Myöhemmin kadun, ehkä.

Ulrika Yliojan pienet teetarinat ovat aiemmin ilmestyneet sarjana Helsingin sanomien Nyt-liitteessä. Muistan niitä sieltä silloin tällöin lukeneeni, mutta vasta kirjana luettuina ne tekivät vaikutuksen. Syytän tästä joka aamuista kiirettä. Tarinat tekivät paljon suuremman vaikutuksen kun niitä saattoi lueskella rauhassa sohvanpohjalla yksi toisensa jälkeen. Kiinnostava on myös kirjan lopussa oleva lista kirjassa esiintyvistä teelaaduista. Esimerkiksi Phu Tho on:
Vihreä tee naisille, jotka kulkevat omia polkujaan. Maussa lootusta ja suloista, huumaavan makeaa lakritsia. Maailma on avoin kuin matkustus junan katolla.




Jep, Phu Tho meni ainakin minun teelistalleni.

Suosittelen teehen höpsähtäneille. Ihana teekirja.

5. heinäkuuta 2013

Unelmieni mies

Curtis Sittenfield


WSOY, 2007

The Man of My Dreams

Suomentaja: Ulla Lempinen

”Unelmieni mies” on nuoren naisen kasvutarina. Kirjassa ei ole varsinaista juonta, mutta lyhyesti sen sanoma on, että katseen siirtäminen pois omasta navasta muihin ihmisiin auttaa elämän haltuun ottamisessa paljon paremmin kuin unelmien miehen löytäminen.

Kirjan alussa 14-vuotias Hannah, joka on kasvanut kodissa, jonka ilmapiiriä isän raivonpuuskat säätelivät,  asuu väliaikaisesti tätinsä luona, sillä vanhemmat ovat keskellä eroprosessia. Yliopistossa Hannah opiskelee tunnollisesti, menee aikaisin illalla nukkumaan yskänlääkkeen voimalla ja istuu viikonloput huoneessaan. Elämässä Hannah on sivustakatsoja. Hän jää yrityksistään huolimatta yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Ystävien saaminen on vaikeaa eikä Hannah usko koskaan löytävänsä poikaystävää. Hannah analysoi tekemisiään armottomasti. Hän tarkkailee muita ihmisiä ja tekee heistä osuvan kriittisiä havaintoja.


Aikanaan Hannah löytää myös poikaystäviä, mutta jokainen heistä osoittautuu siksi vääräksi mieheksi. Serkkunsa Figin poikaystävässä Henryssä näkee Hannah sielunkumppaninsa, mutta edes Henryn ja Figin erottua, ei aika ole heille koskaan oikea. Vuosien tuskailun, itseanalysoinnin ja terapian jälkeen Hannah löytää sattumankaupalla suunnan elämälleen.

Curtis Sittenfeld kirjoittaa hyvin ja kuvaa ihmissuhteita taitavasti. Silti kirjaan olisi toivonut lisää syvyyttä, saman asian vatvominen hiukan kyllästytti. Curtis Sittenfeld on kuulemma kirjoittanut "Unelmieni miehen" samaan aikaan kuin aiemmin julkaistun romaaninsa "Prep". Ehkäpä tämä jäi siksi hiukan ohueksi? Huolimatta pienistä puutteistaa on "Unelmieni mies" lukemisen arvoinen kirja. 



3. heinäkuuta 2013

Ikuisesti yhdess@


Laurie Frankel



WSOY, 2013

Alkuteos: Goodbye for now

Suomentaja: Aila Herronen



Tarina kuolemasta, surusta, rakkaudesta ja internetistä.


Sam Elling on tietokonenero, jolla on vaikeuksia naisten kanssa. Hän työskentelee treffipalvelussa ohjelmoijana ja keksii rakkauden algoritmin, jolla asiakkaille löytyy nopeasti sielunkumppani. Vaikka algoritmi on nerokas, saa Sam huomata olevansa pian työtön. Treffipalvelu ei nimittäin tee rahaa, kun asiakkaat löytävät kumppanin ja sulkevat tilinsä. Potkujen antamaa iskua lievittää se, että omaa algoritmiään käyttäen Sam on löytänyt firman markkinointiosastolta itselleen tyttöystävän, Meredith Maxwellin, jonka kanssa Sam ehtii seurustella vain hetken ennen kun Meredithin rakas isoäiti kuolee. Lohduttaakseen tyttöystäväänsä Sam kehittää tietokoneohjelman, joka analysoi Meredithin ja tämän isoäidin sähköpostit niin tarkasti, että ohjelma osaa kirjoittaa sähköposteja, jotka kuulostavat aivan isoäiti Livvyltä. Ensijärkytyksen haihduttua Meredith ihastuu ohjelmaan ja alkaa kirjoitella sen kanssa. Näin hän voi kuvitella, että isoäiti onkin vain lomalla Floridassa, eikä suinkaan kuollut. Meredith myös pyytää Samia tekemään hänelle samanlaisen ohjelman videopuheluista. Vaikka haaste on teknisesti lähes mahdoton, paneutuu Sam tehtävään ja pian ohjelma onkin valmis. Vaikutelma on lähes aito. Jos ei tietäisi isoäiti Livvyä kuolleeksi, voisi kuvitella puhuvansa tämän kanssa.

Koska ohjelmointi osoittautuu toimivaksi aloittavat Sam, Meredith ja tämän serkku Dash yrityksen nimeltä Paluuposti. Siellä ihmiset saavat keskustella poismenneiden läheistensä - tai oikeammin heidän sähköisen jälkensä jättämän muiston- kanssa. Yritys menestyy hyvin, mutta Sam ei ollut osannut arvata, miltä tuntuu työskennellä jatkuvasti surevien ja kuoleman ympäröimänä. Hän ei ollut myöskään varautunut siihen, mitä reaktioita Paluuposti aiheuttaa ympäristössä. Herkälle ja lämminsydämiselle Meredithille kaikki on vielä raskaampaa. Ennen tarinan loppua Sam kokee raskaan menetyksen, joka antaa hänelle uutta perspektiiviä Paluupostin käyttöön.

”Ikuisesti yhdess@” on kiva kirja, mukavaa ja helposti sulavaa luettavaa. Kirjan henkilöt jäävät melko lailla yksiulotteisiksi. Tarinan pääpaino on mielikuvituksellisessa tilanteessa, joka syntyy ihmisten kyetessä kommunikoimaan kuolleiden muiston kanssa. Se nostaa esiin monia kysymyksiä siitä, kuinka käsittelemme surua ja kuolemaa. Mieleen jää nimenomaan Paluupostin idea. Haluaisinko itse kommunikoida näin kuolleiden läheisten kanssa? (En!) Haluaisinko, että kuolemani jälkeen joku analysoisi kaiken, mitä olen verkossa tehnyt ja muodostaisi siitä muiston minusta? (En todellakaan!!!) Mitkä tavat surra ovat sallittuja?  Itse kirja ja sen henkilöt eivät ole kovin mieleenpainuvia. Tarina on kuitenkin perussävyltään toiveikas ja kepeä, eikä vello surussa. Frankel kirjoittaa hyvin, mutta teksti on paikoin hieman sekavaa johtuen ehkä siitä, että mukaan on otettu paljon aiheita ja ihmisiä.